Tankkausta Extreme Runiin

Ensimmäinen epävirallisen virallinen juoksukilpailu on jo nurkan takana. Jo aiemmin mainostamani Extreme Run Oulu juostaisiin tulevana lauantaina. Valmistautuminen lähtee muutamien juoksulenkkien lisäksi hyvästä ravinnosta. Tällä kertaa ravintoa lähdettiin hakemaan Oulusta katsoen etelän leiriltä, Helsingistä.

Sandron lounasmenu.

Parin päivän reissu sisälsi kulinaristisia kokemuksia pohjoisafrikkalaisista ja kaakkoisaasialaisista mauista. Alkuun nautittiin Kallion sydämessä Bar Sandron herkullinen lounas. Ravintola tarjoaa rohkeasti pitkälti vegetaristista ja orgaanista ruokaa, mutta lihan syöjillekin löytyy maukasta purtavaa. Itseasiassa tästä ei etukäteen ollut tietoa ja otinkin liha-annoksen. Sandron erittäin hieno salaattipöytä oli kuitenkin se maukkaampi kuin liha-annokseni. Usein positiivisemmin yllättävät ne, joista ei osaa odottaa mitään. Sandron lounaalla oli monta herkullista asiaa, mutta nostetaan hummus. Ja gluteeniton leipä. Ja oliivit. Ja jogurttipohjainen tsatsiki. Pienet asiat tekevät yksinkertaisistakin ruoista erinomaisia.

Farangin käyntikortti

Lähtökohdiltaan Sandro oli aivan toisessa luokassa kuin aasialaista fine diningia tarjoileva Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang. Ensikertalaisena suositeltiin ottamaan kahdeksan ruokalajin tastingmenu. Otin sen viinimenulla. Anu otti saman ilman viinejä ja sai sen kasviskalaversiona, pescovegetaristi kun on. Annokset erosivat vain hieman. Ateriakokemus oli kerrassaan upea ruokineen, juomineen ja palveluineen. Alkuun tarjoiltiin savustettua ankeriasta cha plu -lehdellä. Jo ensimmäinen silmäys annokseen ja haukkaus aloittivat makunautinnon. Sen enempää ruokamatkaa esittelemättä kruunaan omaksi huipuksi neljännen annoksen: haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia ja riisiviinietikkaa.

Olen tällä hetkellä kateellinen eiliselle Mikolle. Hyvin kateellinen. Se sopi täydellisesti tuohon menuun. Kokonaisuudessaan ateria oli loistava. Jostain kumman syystä ravintolan henkilökunnalla oli käsitys meidän olevan hääpäivällisellä ja täten pöytään tuotiin vielä ravintolan puolesta suklaakakkua ja ilmeisesti banaanijäätelöä.

Pehmytkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim à la Farang

Extreme Runiin ja samana viikonloppuna olevaan SM-puulaakifutikseen oltiin siis panostettu huolella ainakin ravintoaineita silmällä pitäen. Eikö muutama lasillinen viintä ja pienen sulattelukävelyn jälkeinen olutlasillinen (vain pari tuoppia) käy nestetankkauksesta? Siihen päälle aivan törkeä hotelliaamupala Scandic Paasissa. En ollut oppinut mitään edellisestä hotelliaamiaisesta. Tietenkään. Energiavarastot on täytetty ja tästä on hyvä jatkaa kohti fyysisesti raskasta viikonloppua.

Kolme viikkoa liikkumista

Tosiaan kuntoilu ei ole ollut tänä kesänä kovinkaan monipuolista ja varsinaisesti urheilua ei ole tullut suoritettua juurikaan. Siis ennen kuin hankin sen sykemittarin. Se perhanan vimpain on ollut loistava motivaattori. Toki mahtavat kelitkin ovat omalta osaltaan vaikuttaneet lenkille lähtöön.

Polarilla on oma personal trainer (www.polarpersonaltrainer.com) ohjelmansa, josta voi näppärästi seurata omaa edistymistään. Siellä voi myös tehdä itselle harjoitusohjelmaa kätevästi wizardin avulla. Wizard on siis sellainen palvelu, joka pyytää syöttämään eri arvoja, kuten pituus, paino, kuntoilun määrä jne, ja määrittää lopulta halutunlaisen ohjelman. No en tietenkään osannut sitä aluksi käyttää oikein, joten se toimii minulle vain ja ainoastaan suuntaa antava ohjeistuksena.

Harjoituskuormitus

Olen syöttänyt tähän ainoastaan juoksulenkkini ja yhden pyörälenkin. Eli esimerkiksi puulaakifutikset ja beachvolleyt ovat jääneet tämän ulkopuolelle. Tällä viikolla jää muuten lenkkeily väliin, mutta ehkä keskiviikkoiltana lyhyt lenkki. Perjantaina alkaa jokavuotinen puulaakifutiksen kohokohta: SM-puulaaki Oulussa. Lisäksi kaikessa viisaudessani olen ilmoittautunut Oulussa järjestettävään Extreme Run -kisaan.

Extreme Run sattuu sopivasti olemaan veljeni 30-vuotispäivänä ja ehkä annan hänen voittaa sen tähden. Todellisuudessa voi olla tekemistä, että jaksan maaliin saakka juosta 15 kilometriä, jossa välillä on esteinä Goljatin portaat, Viidakko, Putket, Renkaat x3, Hämähäkinseitti, Romuautot, Verkkoeste ja ryömintä ja Kahlaus. Rata on viisi kilometriä pitkä ja juostaan kolme kertaa. Grr... Tavoiteaika voisi olla kaksi tuntia. Ratakartta on julkaistu. Tervetuloa kannustamaan tai lannistamaan!

Muuttohaukka iski kiinni

Aamulla ylös, ulos ja tunneliin. Tunnelin päässä ylös Bredängissä. Siirtolaisia on jonkin verran tällä alueella ja se näkyy Bredängin keskustan luonteessa jonkin verran. Pienen kävelymatkan päästä tulen eri alueelle, nimeltä Hägersten. Idyllinen omakotitaloalue vain 15-20 minuuttia ytimestä länteen plus kävelymatka tubelta tänne. Hägerstenissä oli todella iso talo, jossa oli mukava kolmen auton talli(!) ja oma pesutupa. Matka jatkui kellarikerroksesta ylös toiseen kerrokseen. Siellä avartui erittäin iso olkkari ja köökki. Ja yksi neljästä makkarista. Kun talo on rinteessä, niin takapihan patio on tämän kerroksen kohdalla. Yläkerrassa vielä kaksi isoa makkaria ja yksi pienempi. Ja pieni aamuparveke. Talo on ehkä jopa liian iso meille lisäksi se on kallein mitä tällä reissulla on tullut vastaan.

Hägerstenin asunnon mukava patio.

Seuraavaksi lähden kävelemään kohti toista metroasemaa, Mälarhöjdenia. Tunneli tulee aivan yhtäkkiä esiin omakotitaloalueen keskellä, aivan erilainen meininki kuin edellisellä asemalla. Kuin olisi toisessa maassa jopa. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmalla Bredängin kerrostalot ja oikealla Hägerstenin ja Mälarhöjdenin omakotitaloasutusta. Mutta vielä olisi yksi kohde jäljellä Täby Kyrkbyssä.

Hägerstenin ympäristöä.

Päätös oli kuitenkin nyt tehty ja soitto asunnon omistajalle oli käsillä. Ring, ring. Puhelin alkoi tuuttamaan, kuten se tuuttaa kun soitat jollekin. Tuon kahdeksan sekunnin aikana ennen vastausta toisesta päästä pään sisällä kelattiin seuraava vuoristorata: Saadaanko me se asunto ... onko se varmasti paras ... no nyt se on jo tieten mennyt ... kämppä on löytynyt(!) ... vai onko jo liian myöhään, kun asunnot menevät kuin kuumille kiville ... milloin olikaan sovittu muuttoajankohta ... vai haluaako hän edes vuokrata sitä meille ... puhunko englantia ... vai ruotsia. Lopulta asunnon omistaja vastasi, esitin toiveen sopimuksen teosta ja hän vastasi hyväksyvästi. Olisi aika paperisodan.

Anu hihkui kotona riemusta, kun tapani mukaan miehekkään rennosti ja coolisti kiljaisin puhelimeen: "Jej jej! Se sano joo!". Ja vaikka muuttohaukka iskikin jo kämppään kyntensä, niin päätin tuhlata aikaani (ja muiden aikaa) ja kävin katsastamassa asunnon Täbystä. Täby Kyrkby on kyllä kaunis paikka, mutta asunto itsessään ei vetänyt vertoja Näsetin asunnolle. Täbyssä oli paljon heppoja, joten voi olla että Anu siellä talleilla joskus saattaa pyörähtääkin. Ja iso ostoskeskus. Oijoi, nyt tuli moka, kun kirjoitin sen tänne.

Keittiössä ei ollut jääkaappia, vaan se löytyi viereisestä huoneesta pyykinpesukoneen vierestä.

Nyt saa pikku hiljaa jalat rentoutua. Mutta vain hetken. Kello yhdeltä yöllä lento laskeutuu Ouluun (tai Uleåborgiin). Kello yhdeksän starttaa matka Luulajaan (tai Luleåhon) ja perillä olisi sitten muutama tunti frisbeegolffia. Converset jää kyllä kotiin.

Converset lepäämässä kovan työn jäljiltä.

Päivän tärkein ateria

Aamiaisen on sanottu olevan päivän tärkein ateria. Olen myös huomannut, kun syön hyvin aamulla, jaksan paljon paremmin koko päivän. Energiaa on iltaan saakka. Jostain luin, että edes sillä ei ole niinkään väliä mitä syöt, kunhan et jätä aamiaista väliin.

Hotellin aamupala on jokaisen aamun unelma. Ainakin Suomessa, ja myös Ruotsissa. Pohjoismaiden ulkopuolella se on usein välttävä tai sitä ei ole. Ei ainakaan huoneen hintaan. Hotelli aamupala on kuitenkin sellainen, että kotonakin vaimolle aamupalaa värkätessä saa tehdä leivät, mehut, sumpit, jogurtit, puurot ja pekonit (itselle), jotta saa kohteliaisuuden "ihan kuin olis hotellilla aamupalalla". Ja lisäksi usein "paitsi paljon parempaa", jolla ymmärrettävästi halutaan vastaavaa palvelua useammin. Kiireettöminä aamuina tällaista palvelua voi joskus erehtyäkin antamaan.

Takaisin tähän aamuun. Olin siis hotellin aamupalalla ja mielessä oli kylläisyyden tavoittelu hyviä aamupala-aineksia käyttäen. Lappasin lautaselle eri sortteja leipäsiivuja ja höysteitä, juomia ja pari hedelmää ja menin pöytään. Tein yhteensä kolme leipää höysteineen. Eli useimpina aamuina yksi tai kaksi tällaista leipää olisi riittänyt aamiaiseksi itselleni. Lisäksi otin mysliä ja jogurttia. Samaan aikaan naapuripöytään kannettiin pekonia ja paistettuja munia. 13 sekuntia myöhemmin omaan pöytäänikin kannettiin vastaava annos. Aloin jo hiukan täyttyä. Lisäksi oli keitetty muna, kiivi ja banaani. Huuhtelin alas tänä aamuna puristetulla appelsiinimehulla ja valdelmamehulla. Lopuksi päälle kahvi.

Miksi kerron aamupalastani? No siksi, koska en ole koskaan varmaan syönyt yhtä isoa aamupalaa, ja tästedes aion muistella tätä blogitekstiä, kun mietin ottaisko vielä vähän lisää. Kylläinen olo tuli jo puolivälissä ruokailua täyteen. Ehkäpä pärjään sitten iltaan saakka tänään.

Haukkana asuntoa metsästämään

Haukka on laskeutunut. Nyt ollaan ytimessä. Tukholmassa. Erittäin lämpimässä Tukholmassa. Oulussa on ollut pari viikkoa jäätävää, vaikka on keskikesä. Eräänä päivänä joutui polttamaan jopa takkaa, kun paleli niin. No sinnekin on tänään tullut lämpöä, mutta niin sitä on Tukholmassakin. Aamulla jo ymmärsin, että parin päivän reissuun tuli puettua väärät pökät ja väärät kengät. Tai no aamulla ei vielä hoksannut että kengätkin ovat väärät.

Jotakin konversea kuin Converset ois pitänyt laittaa jalkaan.

Ei ole hellekelin kengät. Jalat täynnä rakkuloita. Miten tässä nyt näin pääsi käymään. Noh, tyhmästä päästä kärsii tällä kertaa varpaat.

Okei nyt, kun ollaan saatu tärkein alta pois, voidaan keskittyä olennaiseen eli asunnon metsästykseen. Tukholman itäpuolelta löytyy saari nimeltä Lidingö. Etukäteen sainkin tietää, että se on idyllinen, luonnon kaunis paikka. Matka siis alkoi Arlandasta Märstan kautta Norrmalmille ja sieltä tubella Ropsteniin eli paikkaan, josta Lidingö on sillalla kiinni mantereessa.

Ropstenin pää Lidingön kävelysillasta

Kenties uusi kotikunta?

Alunperin matkaa piti Ropstenista jatkaa kohti Näsetiä bussilla, mutta kun bussin lähtöön oli vielä liki vartti ja ilma oli mitä mainioin, päätin kävellä. Mikä moka!!! No se käytiin jo ylempänä läpi, mutta silti käyn lyömässä pari kertaa päätä tuohon seinään.

Helpotti.

Näsetissä oli kaksi varsin mainiota, mutta erilaista asuntoa. Ensimmäinen oli kolmen makkarin asunto kerrostalossa, erittäin hieno sellainen. Vieressä oli leikkipuisto lapsille ja pieni kauppa aivan nurkan takana. Bussi keskustaan lähtee talon edestä. Todella viihtyisän oloinen paikka. Ja vuokranantaja oli mukavan ja reilun oloinen.

Neliön olkkari kuvattuna patiolta Näsetissä, Lidingössä.

Jälkimmäinen oli sitten ison talon osa. Se koostui kahdesta varsinaisesta kerroksesta ja kellarista, jossa on varasto tilaa. Katutaso on perhetila, jossa on ainoastaan todella suuri keittiöolohuone. Ylhäällä on pari makkaria ja kylppäri. Lisäksi piha oli suojaisa, mukavan kokoinen ja siihen paistoi lämpimästi. Kauppaan oli 10 minuuttia kävellen. Bussiin noin 8 minuuttia isäntien mukaan. Ja aikalailla oikeassa olivatkin.

Iso keittiöolkkari aka perhetila.

Osa pihan patiosta idyllisellä asuinalueella Askrikessa, Lidingössä.

Lisäksi kävin Skarpnäckissä katsomassa erästä kolmiota, mutta kamerasta loppui akku, niin en saanut kuvia siitä. Se oli ihan viihtyisä, mutta ehkä mieluummin sellaiselle, jolla ei ole lapsia. 5-10 vuotta nuorempi Mikko olisi voinutkin asua siellä.

Jalat on kipeänä. Vaikka Kimi sanookin "shut up, I know what I'm doing", niin tällä kertaa rengasvalinta ei onnistunut. Släbärit ja shortsit! Ai että niitä mä kaipaan just nyt.

Nyt on kuitenkin huilausta hetkinen Strandvägenillä hotelli Esplanadella. Sain huoneen puoleen hintaan, joten ei oikeesti ole varaa tällaiseen. Nyt hinta oli ok eli jotain 90 euroa.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Huomenna jatkuu kierros Hägerstenissä, Södermalmilla ja Täbyssä. Lopulta illaksi kotiin, kuten Finnair lupasi. Ja perjantaiaamuna sit Luulajaan. Huh huh kuin svellettä.

Asunnon etsimisen sietämättömyys

Ei ole löytynyt asuntoa. En ole kovinkaan luottavainen, että saataisiin se asunto Lidingöstä mistä kerroin aiemmin.

Ollaan etsitty asuntoa kissojen ja hiirten kanssa. Toisin sanoen asuntoa on kyselty blocketista, bovisionista ja bostaddirektistä itse, olen soitellut mahdollisesta asunnosta Ruotsiin työkaverilleni Tomasille, ollaan värvätty Tukholmalainen asunnonvälitystoimistokin. Lisäksi apuja on tullut ennen Tukholmassa asuneelta, nykyään Suomessa asuvalta Johannalta, ja työnantajaltani Suomessa.

Tuttuja asunnon metsästys saitteja ovat blocket.se, bostaddirekt.com ja bovision.se. Lisäksi värvättynä ovat asunnonvälitystoimistot Quality Living Stockholm ja MyPlejs. Blocket on huutonetti, josta löytyy siis paljon muutakin kuin asuntoja. Bovisionista löytyy yritysten ja yksityisten asuntoja sekä myytäviä että vuokrattavia. Bostaddirektiin täytyy rekisteröityä ja maksaa tietty summa, jotta saa vuokranantajien tiedot.

Kunnon aloitus

Mikäpä sen mukavampaa kuin kilpailla. Olen aina tykännyt kisailla - joskus enemmän tosissaan ja joskus vähemmän. Kisailen monesti myös itseäni vastaan. Mutta minulle on aina ollut raskasta lähteä "vain lenkille". Tarvitsen jotain tulostietoja lenkistä, joten olkoon: nyt lähtee sykemittari ostoon. Mutta minkä ja mistä?

Pikaisten nettitutkimusten ja Anniinan vinkkien (kiitos!) jälkeen päädyn valitsemaan Polar RC3 GPS, koska siinä on suunnilleen kaikki mitä just halusinkin. Olkoonkin, että se nyt maksaa hiukan enemmän kuin olisi ehkä aloittelijan kannattanut hankkia, mutta mä haluan tietää sykerajat ja miten niissä pysytään, harjoitusohjelman, matkan ja kaikki muut kivat tilastot mitä Polarin laitteen kautta saa tietää. Polarilla on sitä paitsi ihan mukavan oloinen nettipalvelu, johon tiedot synkataan. Synkkaussofta vain toimii Windows- ja OS X-ympäristöissä, joten joudun ajamaan Windows 8:a virtuaalikoneen kautta, jotta saan datat siirrettyä. Synkronointi itsessään on simppeli ja nopea.