Osittain aurinkoista lauantaita

Muutama vuosi sitten meillä oli ensiapukoulutusta työpaikalla. Koulutuksen piti ambulanssissa ensihoitajana silloin oleva nainen. Hän oli suhteellisen rivo puheinen ja päättelin sen olleen hänelle eräänlainen keino käsitellä ikäviä asioita, joita työssään joutui kokemaan. Hänellä oli erittäin hyvä, ajatuksia herättävä neuvo, miten tulee tapaturmapaikalla toimia ja nimenomaan mitä puhutaan loukkaantuneelle.

Suomalaiselle on ominaista lohduttaa toista sanoilla: "ei mitään hätää". Ensihoitaja sanoikin, ettei usein tapaturmaan joutunut edes ajattele olevansa hädässä ja hätätilanne voidaan luoda ulkopuolisen toimesta. Samalla tavoin vanhemmat sanovat lapselle hänen kaaduttuaan ja loukattuaan itsensä kovan näköisesti. Se kuuluu suomalaisuuteen ajatella asioita jollain tapaa negatiivisten asioiden kautta. Elokuvista jo nähdään miten eri tavoin englanninkielisessä maailmassa lohdutetaan toista: "it's going to be alright". "Kaikki tulee olemaan hyvin".

Tämä juttu tuli mieleeni, kun tänä aamuna katselin säätiedotusta, jossa sanottiin sään olevan halvklar (puoliselkeää). Puhelimeen olen laittanut englanninkieliset asetukset ja säätiedote siinä sanoo partly sunny eli osittain aurinkoista. Entäpä suomeksi? Puolipilvistä. Ei ole mainittu aurinkoa eikä selkeyttä, vaan se negatiivinen osa. Niinpä.

Kohta lähdemme perheen kanssa ulos nauttimaan Lidingöloppetin tunnelmasta. Täällä pilkistelee aurinko ja saaren henkilömäärä on yli tuplaantunut viikonlopun ajaksi. Mukavaa viikonloppua!

ID-korttia hakemaan

Aivan tykkänään olin jo unohtanut kirjoittaa seuraavan päivityksen byrokratian rattaisiin. Skatteverketistä siis sanottiin, että henkilönumeron saannissa kestää se 4-6 viikkoa. Mitä vielä! Sain numeron jo samalla viikolla kuin kävin siellä. Maanantaina kävin anomassa ja torstaina posti toi numeron kotiin.

Seuraavana etappina olikin sitten ID-kortin hankinta. Monia asioita voi jo tehdä ilman ID-korttia, mutta kortin hankinta edesauttaa elämistä aikalailla. Esimerkiksi pankkitiliä en ole voinut avata vielä ilman sitä. Kyllä se ehkä jotenkin onnistuu, muttei kovinkaan helposti. ID-korttia varten täytyy maksaa 400 kruunua ja maksun täytyy näkyä vastaanottajan tilillä. Lisäksi pitää olla kuitti ja passi mukana, kun korttia haetaan. Lopuksi sinut kuvataan ja pituus mitataan. Tämän jälkeen taas kotiin odottelemaan kirjettä, joka saapuu arviolta 1-2 viikon sisään.

Skandinaavisia elukoita ja ulkoilua

Suuren kaupungin ihanuuksiin kuuluu tekemisen kohteiden runsaus. Ajattelimme Anun kanssa viime viikolla menevämme lauantaina Barkarbyhyn tsekkaileen outlettivalikoimaa ja mulle juoksulenkkareita. Se siirrettiin sunnuntaille, koska lauantaina sattui olemaan pirun kiva keli ja päätimme lähteä eläinpuistoon Skansenille. Aivan mahtavaa, että tuolleen voi vain päättää eikä tartte matkaa sinne varsinaisesti sen enempää suunnitella.

Matka Skansenille on suht simppeli: bussilla Ropsteniin, tubella Östermalmtorgiin ja tramilla (raitiovaunu) Djurgårdeniin, missä mm. Skansen sijaitsee. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä etenkin, kun Gröna Lundin huvipuisto siinä Skansenin kupeessa oli viimeistä päivää tälle vuodelle avoinna. Siis huvipuisto, sillä on siellä vielä konsertteja (esim In Flames ja Papa Roach).

Skansenilla on mukava tepastella ja katsella historian havinaa ja etenkin niitä elukoita. Meea innostui kovasti perinteisistä maatilan elukoista. Lisäksi Skansenilla on pohjoismaiseen luontoon kuuluvia petoja ja muita eläimiä, kuten karhuja, ahmoja ja hylkeitä. Karhupentue oli kyllä mainio ja tuossa kuvien joukossa oli pari pentua painimassa keskenään. Eläinpuisto pitää sisällään myös eksoottisempaa elävää, mutta päätimme jättää niiden kiertelyn seuraavaan kertaan.

Björnit painii kuin Nurmon kylillä konsanaan.

Skansenilla rentoillaan. Ta det lugnt!

Kävellessä tulee hiuko ja silloin on parempi istahtaa alas ja nauttia virvokkeita. Tuolla oli jotkin kalamarkkinat ja sieltä sai todella passeliin hintaan erittäin hyviä annoksia erilaisia kaloja höysteineen. Ja tästäkin postauksesta käy varsin hyvin ilmi, etten ole mikään ruokabloggarin alku, kun en muista ottaa niitä kuvia ruoista ennen kuin olen haukannut palasen, muutaman palasen tai jopa syönyt koko eväksen. Mutta siis hinnat olivat kohdillaan, eikä ollenkaan riistomeininkiä (vrt Oulun valkosipuliyön maisteluannokset). Täällä kalasafkan sai parilla kympillä kruunuja eli tämän päivän kurssilla noin 2,30 eurolla.

Aivan sairaan hyvää savukalaa ja ihan perus lohimedaljonkia.

Paras kuva! Meealla on minä vaihe ja banaania ei olisi saanut auttaa kuorimaan. "Ite!"

Päätän päättää tämän postauksen tietenkin puoliksi syötyyn ruokaan. Lasagneen. Lähdimme sitten aikamme kierreltyämme hippasemaan pois Djurgårdenista ja kuljettiin pitkin Strandvägeniä kohti keskustaa. Rannassa istahdimme alas ja söimme juuri mainitsemaani lasagnea, jota hankittiin jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani food truckista eli ruoka-autosta. Helppoa, nopeaa ja erittäin hyvää!

Djurgårdenin sillalta otettu veneily- ja luontoaiheinen otos.

Laiturilla ruokailua, hyvää lasagnea ja pirun kirpeää limonaatia.

Lasagne 5,2 sekuntia myöhemmin.

Turkoosi ruoka-auto eli Arlanda Food Truck.

Hei

Kovin laajaa otantaa ei tietenkään vielä ole ruotsalaisista tai Ruotsista, mutta jotain eroavaisuuksia suomalaisiin on jo nyt havaittu. Kerronpa pari esimerkkiä yhdestä sellaisesta.

Olin aivan ensimmäistä kertaa kävelyllä Meean kanssa. Oltiin menossa kauppaan tuohon parin sadan metrin päähän. Vastaan kävelytiellä tuli mies ja polkupyörällä ajamaan opetteleva lapsi. Mies katsoo silmiin ja tervehti "hej" ja siihen reaktiomaisesti vastatervehdin. Oli outo fiilis, kun täysin outo tyyppi tervehtii. Tai edes katsoi silmiin vastaantullessa. Se piristää, kun joku tuolla tavalla tervehtii.

Kyllä Suomessakin tervehditään tietyissä paikoissa, muttei kyllä koskaan uppo-outoa tiellä vastaan tulijaa. Tai sitten ei ole mulle sattunut koskaan vastaavaa. Suomessa on tavanomaisempaa olla puuttumasta toisten asioihin ja mieluummin katsellaan ohi kuin tervehditään. Joku voi muuten leimata kylähulluksi. Aatella.

Toisen kerran oltiin tutustumassa lähiseutuun polkupyörien selästä Meean kanssa. Harvoin kukaan ohi pyöräilevää moikkailee, mutta niin kävi nyt. Joku nelikymppinen kaveri oli koiraa ulkoiluttamassa ja tervehti meitä. Oli taas outoa, mutta piristävää myös. Hymyilyttää. Samalla se on tarttuvaa.

Vika esimerkki on tältä viikolta, kun käytiin taas pyöräilemässä Lidingössä. Ajeltiin erääseen satamaan päin Anun ja Meean kanssa, kun vastaan tuli koiraa ulkoiluttava naikkonen. Tällä kertaa itse tervehdimme ensin, niin vastaukseksi saimme iloisen vastatervehdyksen.

Tervehtiä voi myös muutkin kuin kylähullut. Hej!

Kengät, juoksukengät

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin ajatellut hankkia juoksukengät. Edelliset olivat jo kuluneet kelvottomiksi. Varpaat irvistivät kivasti esiin. Ihan ok kengät ne ovat kyllä olleet.

Tänään tuli vanhoille kengille korvaaja. Talli ei kylläkään vaihtunut mihinkään, mutta edellisestä ajatuksesta poiketen, ei mukaan tarttunut Nike Free -mallistoon kuulunutta paria. Kokeilin kyllä jalkaan, mutta sitten kysyin neuvoa asiantuntijalta.

Minulle tehtiin testi, jossa katsottiin jalan muoto ja askellus eli miten jalkaterä ja jalkapohja liikkuu juostessa. Sen testin ja arvioidun juoksumäärän ja maaston mukaan Niken Freet olisivat melkein huonoimmasta päästä sopivuudeltaan. Varsinkin alkuun ei saisi ottaa pelkästään sellaisia kenkiä, vaan juostessa minulla tulisi olla hyvin jalan kaarta tukevat ja iskuvaimennetut kengät. Niken Freet ovat kaukana sellaisesta. Testi tehtiin Barkarbyn Stadium+ -liikeessä.

Niken Freet ovat erittäin kevyet ja niillä on hyvä juosta, jos - uskoo tai älkää - osaat juosta niillä. Näin kertoi asiantuntija. Niillä juostaan ainoastaan jalan etuosalla ja niillä ei juosta pitkää matkaa. Esim joku 20 kilsaa on jo liikaa niille.

Ai minkälaiset kengät mulla nyt on? No sellaiset iskuvaimennetut, leveälestiselle istuvat, jalan kaarta tukevat kengät. Tuoreesta Naikin mallistosta: Nike Lunarglide+ 5. Kuvassa näkyy. 

Tuore pari olkkarin pöydällä.

ps. Mun jalat huusi kiitosta mulle saman tien, kun tyrkkäsin koivet sisään. Istuu!

Muotitietoinen

Porukka tuntuu olevan täälläpäin huomattavasti aktiivisemmin lenkkeilemässä kuin Oulussa. Juokseminen ja liikkuminen ovat myös läsnä katukuvassa huomattavasti enemmän. Se johtuu osaltaan myös muodista. Täällä on muodissa pitää juoksulenkkareita jaloissa muuallakin kuin lenkkipoluilla.

Jo kesällä bongasin Tukholman katukuvassa huomattavan määrän ihmisiä juoksulenkkareissa. Tuolloin en sitä liiemmälti ajatellut, kun olin suuna päänä etsimässä asuntoa. Silloin jo panin merkille, että lenkkarit ovat hyvin värikkäitä ja niitä käytetään minkä tahansa vaatetuksen kanssa. Myös puvun kanssa! Ja siis värikkäitä lenkkareita. On niitä toki mustia ja asun värimaailmaan paremmin sopiviakin kenkiä ihmisillä jaloissa. Antti ja Anu mulle opastivat, että tämä ei olekaan aivan kuuminta hottia oleva muoti-ilmiö, vaan näitä lenkkareita on suuressa maailmassa ollut jo vuosia. Ouluun kaikki muoti ilmeisesti rantautuu aina pari vuotta myöhemmin, ja minulle sitten siitä pari vuotta myöhemmin. Vaan nytpä pääsin edes Oulua edelle. Ha!

Seuraavat kuvat on netin syövereistä teille kaivettu ja linkitetty. Nopealla vilkaisulla en parempia tällä erää viitsinyt katsella.

Nike Free Run 7.0 Flex Experience -juoksukenkä.

Muijien kenkiä liitettyinä rytkyihin.

Random gigolot ja Naikin Friit.

Jalat tottakai nauttivat tuollaisessa ympäristössä. Olen itsekin alkanut katselemaan lenkkareita sekä juoksukäyttöön että vapaa-aikaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä sovittelemassa kenkiä Järfällan Quality Outletissa. Työpaikan lähettyviltä löytyy kuitenkin myös toinen juoksuputiikki, joten taidan poiketa Runnerstoressa heti huomenna.

Markkinoilla

Tänään käytiin pyörähtämässä Länsi-Söderillä Hornstullissa. Siellä on toukokuusta syyskuun loppuun lähes joka sunnuntaimarkkinat. Ainoastaan juhannuksena ei ole markkinoita.

 

Tubella pääsee aivan viereen. Paikka on täynnä kirpparimeininkiä ja fiilis on tyystin eri kuin Norrmalmin ostoskaduilla. Rento fiilis näkyy ihmisissä, kun retromusat pärähtää vinyyleistä soimaan siellä täällä. Hiukan tulee paikasta mieleen Lontoon Camden. Jonkin verran on punkhenkistäkin sakkia liikenteessä. Anu sanoi siskonsa Niinan ihastuvan paikkaan, jos pääsisi käymään.

Markkinoilta käteen ei jäänyt tällä erää muuta kuin Kauppuri 5:lle kampoihin lyövä ruoka-autokoju. Herkullinen ylikypsääpossua sisältänyt hampurilaismainen annos vei kielen mennessään.  Piti ottaa kuvakin ruoasta, mut kun muistin asian olin jo nouleskelemassa näppejäni. Kuva on otettu hienosta kakkuautosta markkinakadulla. Ensi sunnuntaina sit makeaa maistamaan?

Food truckeista löytyy mm. kakkuja.

Hornstullista lähdettiin kävelemään itään päin ja törmättiin ylläripylläri veneisiin.

Ensipuraisu Lidingöloppetin rataan

Eilen pääsin vihdoin ja viimein pitkästä aikaa lenkkipolulle. Oltiin jo aiemmin pienen matkaa käveleskelty lähistön lenkkipolkuja pitkin. Maailman suurin maastojuoksutapahtuma Lidingöloppet juostaan noita polkuja pitkin. Kahden viikon kuluttua Lidingön saaren väkiluku kaksinkertaistuu 30000 ihmisen tullessa juoksemaan. Toki kannustusjoukot yms päälle ja veikkaan täällä olevan sakkia reilusti enemmänkin.

Niin joka tapauksessa päätin käydä juoksemassa kympin matkan joka on lyhyempi matka naisten sarjassa. Eihän kymppi nyt matkana mikään hirveä ole ja olen juossut sen tänä kesänä jo useaan otteeseen. En silti arvannut lähtiessä radan olevan niin raskas millaiseksi osoittautui välillä. Oulussa pisin mäki taitaa olla aliskan ylämäki. Siihen tasaisuuteen olin jo niin tottunut, etten osannut odottaa muutakaan. Kunnon puolesta meni ihan ok, mutta raskas rata otti polviin. Varsinkin alamäissä. Kymppi meni kuitenkin ihan vauhdikkaasti loppuun saakka ja jalat eivät olleet aivan tukossa tänään. Uudet juoksukengät menee nyt kuitenkin hankintaan. Nykyiset näyttää tältä.

Repaleiset Naikit.

Ensimmäistä kertaa Tukholmassa

Kerroin edellisenä iltana Meealle juuri ennen hänen nukkumaan menoaan, että huomenna mennään Tukholmaan kiertelemään ensimmäistä kertaa. Ei reaktiota. Sen jälkeen kerroin, että sinne mennään linja-autolla ja junalla. "Linja-auto! Juna!" Ja sen jälkeen pää tyynyyn ja unille hyvin tyytyväisen oloisena.

Aamulla Meea tuli tökkimään ja huusi naaman edessä "linja-auto!". Oli pakko nousta ylös ja alkaa valmistelemaan lähtöä. Se on käsittämättömän mahtavaa ilmeisesti kaksivuotiaalle päästä bussin kyytiin. Oikein kiltisti puki päälle ("itse!", kuten yleensä kaikki asiat nykyään) ja hyppäsi kärryjen kyytiin. Bussi reissu meni hienosti koko matkan Ropsteniin. Bussin jätettyä meidät ja muut matkustajat, Meea huuteli linja-autolle vielä heipat.

"Juna!"

Ropstenista jatkettiin metrolla kohti kylää. Poissa hypättiin Östermalmtorgin kohdalla, Meea huuteli heipat junalle ja suunnattiin kävellen kohti Gamla stania. Kungsträdgårdenissa pidettiin pitstoppi nauttien kahvista ja muffinssista.

Kungsträdgårdenissa juoksentelua.

Norrmalmilla Meea halusi taluttaa myös kärryjä.

Jensen's Bøfhus tarjosi lapsille ruoan lisäksi tehtäväkirjan ja värikyniä.

Kävimme pyörimässä ympäriinsä Norrmalmia ja hiukan Gamla stania ihan vain tutustumassa paikkoihin. Tuntuu hassulta ajatella, että nämä kulmat ovat nyt kotikulmia.

Hevospoliiseja.

Mellakkapoliiseja.

Aikamme pyörittyämme aloimme pikku hiljaa suunnata takaisin kotia kohti. Käveltiin Stureplanilta poispäin Humlegårdenin kohdalla, kun yhtäkkiä oltiin keskellä mellakkapoliiseja, joilla oli ratsuosasto mukanaan. Kysyin eräältä poliisilta mitä tapahtuu ja hän sanoi että satutte olemaan keskellä äärioikeiston marssia ja että tuossa vieressä on äärivasemmiston edustajia. Mentiin hiukan sivummalle, josta tämä kuva otettiin. Kuvan oton jälkeen räjähti pari kertaa puiston puolella ja Koskisen perhe lähti jolppimaan pitkin Linnegatania kohti rantaa. Huomasin pari tuntia myöhemmin DN:n uutisoinneenkin asiasta. Pari poliisia oli loukkaantunut ja noin 30 mellakoitsijaa oli pidätetty.

Vielä metromatkan Meea jaksoi olla hereillä, mutta sitten kävi näin:

Reipas kaupunkilainen simahti rattaisiin.

Oli sen verran reipas tyttö meillä mukana, että voidaan hyvillä mielin lähteä taas kohti isoa kaupunkia joku päivä. Itse asiassa jo huomenna on tarkoitus mennä Södermalmille Hornstullin markkinoille.

Frisbeegolfmatkailija

Velipoika Jukka on tunnetusti kova heitteleen frisbeetä ja Jukka pakkasikin matkalle Tukholmaan mukaansa puhtaat kalsarit ja laukullisen kiekkoja. Viime lauantaina kävimme pyörähtämässä yhdessä kuuluisimmista discgolf-baanoista Järvassa. Tulokseksi Jukka taisi saada muutaman yli paarin eli ihannetuloksen.

Frisbeegolfmatkailija Jukka ja Järvan ratakartta.

Alla on enemmän sitten Jukan ottamia kuvia radan varrelta. Kiitos niistä! Oli kuulemma paljon komeammat maisemat kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. Sen mitä itse rataa näin, niin olihan se ihan eri luokassa kunnoltaan ja range- ja puttauspaikoiltaan kuin Toppilan tai Hiirosen radat Oulussa. Varsinaisia väyliä paikassa on 27. Lisäksi paikassa on perinteisten golfratojen mukaisesti golfklubi.

Heittopaikat ovat hyvässä kunnossa.

Puttauspaikan eteen on rakennettu aita estämään rollereita.

Rinnekaartaa oikealle ja rata muistaakseni vasemmalle.

Viimeisen väylän heittopaikka.

Paikallinen kori.

Pitää lisätä tänne loppuun vielä jälkikäteen Jukan suosikki kuva.

Heittopaikka ja lehmäpelto. Ei uskoisi, että ollaan lähellä Tukholman keskustaa!

En fox som springer, den springande fox

Pyöräilin kotiin töistä pitkin Lidingösiltaa ja heti Lidingön puolelle saavuttuani sain seurakseni punertavan kaverin. Kettu juoksi vajaan puoli kilsaa vierellä kunnes painui tiehensä.

Persoonanumero

Jokaiseen asiaan tarvitaan personnummer. Se on ensimmäinen asia mitä Ruotsiin muuton jälkeen tarvitsee tehdä. Ilman sitä ei voi oikein saada mitään aikaiseksi. Se anotaan minun tapauksessani passin ja työluvan kanssa Skatteverketistä Södermalmilta.

Skatteverket sijaitsee Medborgarsplatsenin tuntumassa Södermalmilla.

Jonotus kävi aika kivuttomasti. Ellei ruotsinkielen taito ole topissa, niin englanninkielellä pärjää. Kuten lähes kaikkialla. Henkilönumeron saannissa kestää kuitenkin 4-6 viikkoa. Pankkitiliä pitäisi jotenkin kuitenkin yrittää aukaista sitä ennen.

Paikallisia herkkuja

Kävimme eilen tutustumassa hiukan Lidingöön pyöräillen.  Anu oli kuullut paikallisesta erikoisuudesta tunnbrödrullenista paikallisella Presto-grillillä. Ei tiedetty niiden olevan niin isoja, joten tilattiin kaikille omat. Vilken otur :)

Polisrullen

Meealla lasten rulla ja Anulla kasvissetti.

Muutto Tukholmaan

Pakettiauto pihaan - check. Auto pakattu - check (kiitos Janne ja Jukka ja muut apulaiset!). Matkaeväät mukana - check (kiitos Anu!). Kunnolliset yöunet takana - ... Kronologinen listaus road tripistä alla.

04.04 Herätys, äkkiä ylös ja ruokaa naamaan (jogurttia ja pähkinämysliä)

04.19 Nopan kanssa ulos lenkille. Tässä tuli kyllä todella haikea olo. Tulee vieläki, kun ajattelee tuota hetkeä.

04.45 Itsensä koottua auton rattiin ja Jukka ja Janne kyytiin.

05.00 Janne ottaa ensimmäisen ajovuoron. Pearl Jamin kokoelma levyllä lähdetään liikkeelle.

05:59 I Sverige. Kello on niin vähän, ettei IKEAlla ole jonoa. Ei pysähdytä, vaan jatketaan matkaa kohti Sundsvall kylttien osoittamaa suuntaa. Huonot jutut ovat kohillaan tässä vaiheessa. Guns 'n Roses soi soittimessa. Anun tekemät voileivät käyvät hyvin kaupaksi.

07:55 Piteåssa vaihdetaan kuskia samalla, kun pidettiin ensimmäinen kahvitauko. Hyppään auton rattiin. Tässä vaiheessa kuunnellaan Ruotsin radiota.

Ruokatauolla jossain pienessä kylässä.

09:30 Pysähdytään jollekin pienelle paikkakunnalle syömään jossain Uumajan liepeillä (kai). Peruspurilaiset taisi kaikki syödä. Jannelle jostain kumman syystä ilman sipulia.

10.50 Tankkausta Örnsköldsvikissä. Ihmeteltiin noin 10 sekuntia, että miten sen tankkauksen saa maksettua sisälle, niin eiköhän siitä mittarin takaa kirjaimellisesti syöksy joku suomalainen siihen neuvomaan. Oltiinko sittenkään Ruotsin puolella..? Jukka hyppäsi rattiin tässä vaiheessa.

12:55 Sundsvall lähestyy pikkuhiljaa. Ollaan pantu radio kiinni ja tuotetaan itse musiikkia muun muassa viheltelemällä ja laulelemalla ruotsinkielisiä sävelmiä. Sanavarasto on vain hiukan suppeahko, joten tyydymme laulamaan niitä paria lausetta mitkä tiesimme. Juttujen taso on tällaiselle pitkälle ajomatkalle sopiva. Kaikki voivat kuvitella itse sen.

Dragon mesta Uppsalan liepeillä.

Buddhapatsas Dragon mestassa.

17:18 Sataset paukkuu eli alle 100 kilometriä määränpäähän. Sommaren är kort laulattaa edelleen. Minä olen ajovuorossa tässä loppuvaiheessa. Pysähdymme Uppsalan lähistöllä jossain Dragon mestassa.

19:30 Perillä ollaan määränpäässä. Tukholmassa oli melkoisen kovat ruuhkat, joten meillä kesti aika kauan tulla keskustan kautta. Perillä purettiin lasti sisälle ja vuokraisäntä tuli piipahtamaan ja käytiin paikat läpi. Vuokraisäntä oli jopa hankkinut meille muutaman muuttobissen ja aamupalavermeet valmiiksi, ettei tarvitse kauppaan lähteä. Staropramenit maistuivat todella hyvältä pitkän ajomatkan päätteeksi.

Tervetulokortti ja pullo shamppanjaa vuokraisännältä.

Kiitos Oulun ystäville! Teitä on jo ikävä! Tämä taulu oli ensimmäisenä seinällä.

Meean synttäreitä ja läksiäisiä

Tässä on nyt viimeisin viikko ollut aika hulabaloota. Ollaan hyvästelty ystävät ja sukulaiset, työkaverit, pelikaverit, muut tutut ja jonkin verran tuntemattomia. Blogin päivitys jäänyt tekemättä, mutta parempi edes myöhemmin, eikö vain! Tässä siis viimeinen päivitys Suomesta ja Oulusta luultavasti pitkään aikaan.

Viikonloppuna oli Meean 2-vuotissynttärit. Ja samalla meidän läksiäiset. Lauantaina kävi sukulaiset kylässä. Illalla Meea kertasi ketkä kävivät kylässä: Ante ja Enja, Toni ja Mirka, Jukka, mummi ja pappa, mummu, vaari, Sirpa, Anni, Niina ja Risto, isomummu, Heli, Olli ja Aapo.

Sunnuntaina kävi sitten kavereita. Kaikkia ei nähnyt niin paljoa kuin olisi halunnut, mutta mukava oli nähdä suuri joukko kavereita hyvästelemässä meidät!