Veljeni 30-vuotispäivä

Omat kolmikymppiset vietettiin kolmisen vuotta sitten hiukan eri merkeissä kuin nyt veljeni Tonin. Ohjelmassa oli SM-puulaakia, Extreme Run -juoksu ja lisäksi saunomista ja synttäreiden juhlintaa. SM-puulaaki aloitettiin jo perjantaina, jolloin saatiin mukavasti alkulämmintä lauantaille.

Lauantaina klo 13 oli juoksun startti, johon oltiin lähtemässä synttärisankari Tonin, Mirkan, Kimmon ja Jarnon kanssa. Sitä ennen meillä oli puulaaki peli klo 12. Minun kuntopohja ei anna myötä pelata ensin tuota peliä ja sen päälle vielä juosta 15 kilometriä esteineen, mutta Jarno kävi pelaamassa tuon pelin ja kiiruhti Jukan kyydillä Oulun Heinäpäästä Nallikariin. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli varmaan liki 25 astetta. Nallikarin hiekkarannalle oli kertynyt auringon palvojia ihan kiitettävä määrä.

Extreme Run reitti GPS-mittauksella.

Oltiin lähdössä aivan joukon perällä, noin tuhat juoksijaa edessämme. Edessä kolme kertaa noin viiden kilometrin lenkki. Ensimmäinen este oli aika lähellä, noin kilometrin päässä. Se oli "Rengasmeri", eli toisin sanoen kymmenisen metriä pitkä rengaskasa. Siihen tuli heti valtava suma, jota odotellessa käveltiin ja jopa seistiin hetki paikallaan.

Tuon jälkeen päästiin jo hiukan lönköttelemään eteenpäin kohti seuraavaa estettä, "Goljatin portaita". Portaat oli tehty rakennustelineistä ja ylsivät noin seitsemän metrin korkeuteen. Ensimmäisillä parilla kierroksella portaat olivat palakakkua. Portaiden jälkeen lenkki jatkui kohti "Viidakkoa" eli ensin pitkää heinikkoa ja sen jälkeen läpi pajukon. Pajukossa ei juuri voinut juosta, kun se oli osittain niin tiheää.

Goljatin portailla seiska selässä. Taempana myös Kimmo ja Jarno. © Mattias Ebeling

"Viidakon" jälkeen pienen matkan päässä oli "Putket", joka oli minulle se vaikein. Pienessä putkessa ryömiminen ei ollut kovin herkullista puuhaa. Toisella kierroksella putki oli hiukan limainen hiestä sun muusta ja kolmannella tuntui jo, ettei siellä pääse liikkumaan eteenpäin. Pienemmät kanssajuoksijat kyllä suoriutuivat tästä huomattavasti minua vikkelämmin. Putkien jälkeen oli pitkä juoksuetappi ilman esteitä pitkin pururataa. Seuraavaksi tultiin jälleen Goljatin portaille, jotka siis mentiin yhteensä kuusi kertaa juoksun aikana.

Ensimmäinen juomapiste tuli hiukan portaiden jälkeen. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Toinen piste oli maalialueella. Tankkasin joka pisteellä aika reilusti. Tankkaus pisteen jälkeen matka jatkui kohti rantakivikkoa, jossa juostiin pari sataa metriä ja kierrettiin majakka.

Rannalla kiivettiin hämähäkkiverkon yli ja hypättiin pari metriä alas, jonka jälkeen kierrettiin ehkä reilu sadan metrin matka meressä ja ryömittiin hiekassa hämähäkkiverkon ali. Tässä vaiheessa oltiin aika hiekkasia. Ja varsinkin ensimmäisellä kierroksella huomasi kenkien olevan litimärkiä. Se unohtui kuitenkin aika äkkiä. Tämän jälkeen oli toinen hiukan lyhyempi kierros vedessä, jossa sai pestyä hiekkoja yltään. Rantaviivaa pitkin parien ylävitosten kautta (rannalla oli paljon lapsia, jotka halusivat antaa juoksijoille läpsyjä) matka jatkui viimeiselle esteelle nimeltä "Merihirviö". Se oli hiukan syvemmällä meressä, mutta jalat ylsi hyvin pohjaan. Esteellä mentiin yli ja ali puomien, jotka olivat parikymmentä senttiä vedenpinnan yläpuolella. Lopulta edessä siinsi maalialue.

Tapahtuman juontajan Jaajo Linnomaan kuvaus vesiesteestä.

Ensimmäinen kierros meni aika kevyttä vauhtia johtuen pitkälti siitä, että jouduttiin odottelemaan muita esteillä. Aikaa kului noin tunti. Toinen kierros oli sitten hiukan rivakampi ja jaksoin suht hyvin vetää sen 40 minuuttiin. Kolmannella sitten Goljatin portaiden hypyt veti jalat aivan jumiin varsinkin kuudennella kerralla. Sinnillä kuitenkin vedettiin loppuun saakka. Matkalla oli kannustamassa Jukka, Ronja ja isäukko. Aika rankkaa oli, kuten alla olevasta harjoituskuormitustaulukon piikistä näkee.

Harjoituskuormituspiikki!

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan todella mukava. Maalissa tuli vain kiirus lähteä Heinäpäähän pelaamaan puulaakia. Aikaa oli maaliintulon jälkeen vain alle puolituntia pelin alkuun. Peli toimi myös hyvänä loppulämmittelynä juoksulle. Puulaakiturnaus sujui kuten oltiin ounasteltukin, ja päästiin pelin jälkeen mukavasti saunomaan ja viettämään iltaa.

Tapahtumasta on koostettu hieno video alle vuorokaudessa. Videolla näkyy, että ollaan lähdössä aivan joukon hännillä. Toni ja Mirka näkyvät videon puolivälissä kiipeilemässä Rengasmeressä.

Numero 4673

SM-puulaaki käynnistyi eilen varsin mainiossa säässä Oulussa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli reilu 20 astetta. Täksi päiväksi oli luvattu vieläkin lämpimämpää ja näin aamusta se näyttääkin siltä. Tulisi erittäin kova juoksukilpailu.

Tällä viikolla on juokseminen jäänyt vähemmälle alkuviikon jälkeen ja olen pelaillut eri lajeja, kuten beachvolleyta ja futista. Pelaaminen puulaakifutiksessa on erilaista kuin lenkkeily, jossa suorittaminen on aika tasaista suorittamista. Futiksessa tulee lyhyitä nopeita spurtteja ja lantio pyörii kuin sambatessa ikäänsä (usko pois!). Beachvolley taas eroaa aivan eri tavalla sekä juoksemisesta että puulaakifutiksesta. Siinä tulee useita räjähtäviä ponnistuksia, mutta siinä ei juurikaan liikuta muulla tavoin.

Tämän viikkoiset urheilusuoritukset eivät siis suoranaisesti auttaneet tämän päivän Extreme Runiin valmistautumiseen. Joten jos satut lukemaan tämän ennen kilpailua, ja satut olemaan kilpailussa paikan päällä, niin katsokaa jos jossain reitin varrella makaa kilpailija numerolla 4673. Se olisin sitten minä.

Tankkausta Extreme Runiin

Ensimmäinen epävirallisen virallinen juoksukilpailu on jo nurkan takana. Jo aiemmin mainostamani Extreme Run Oulu juostaisiin tulevana lauantaina. Valmistautuminen lähtee muutamien juoksulenkkien lisäksi hyvästä ravinnosta. Tällä kertaa ravintoa lähdettiin hakemaan Oulusta katsoen etelän leiriltä, Helsingistä.

Sandron lounasmenu.

Parin päivän reissu sisälsi kulinaristisia kokemuksia pohjoisafrikkalaisista ja kaakkoisaasialaisista mauista. Alkuun nautittiin Kallion sydämessä Bar Sandron herkullinen lounas. Ravintola tarjoaa rohkeasti pitkälti vegetaristista ja orgaanista ruokaa, mutta lihan syöjillekin löytyy maukasta purtavaa. Itseasiassa tästä ei etukäteen ollut tietoa ja otinkin liha-annoksen. Sandron erittäin hieno salaattipöytä oli kuitenkin se maukkaampi kuin liha-annokseni. Usein positiivisemmin yllättävät ne, joista ei osaa odottaa mitään. Sandron lounaalla oli monta herkullista asiaa, mutta nostetaan hummus. Ja gluteeniton leipä. Ja oliivit. Ja jogurttipohjainen tsatsiki. Pienet asiat tekevät yksinkertaisistakin ruoista erinomaisia.

Farangin käyntikortti

Lähtökohdiltaan Sandro oli aivan toisessa luokassa kuin aasialaista fine diningia tarjoileva Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang. Ensikertalaisena suositeltiin ottamaan kahdeksan ruokalajin tastingmenu. Otin sen viinimenulla. Anu otti saman ilman viinejä ja sai sen kasviskalaversiona, pescovegetaristi kun on. Annokset erosivat vain hieman. Ateriakokemus oli kerrassaan upea ruokineen, juomineen ja palveluineen. Alkuun tarjoiltiin savustettua ankeriasta cha plu -lehdellä. Jo ensimmäinen silmäys annokseen ja haukkaus aloittivat makunautinnon. Sen enempää ruokamatkaa esittelemättä kruunaan omaksi huipuksi neljännen annoksen: haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia ja riisiviinietikkaa.

Olen tällä hetkellä kateellinen eiliselle Mikolle. Hyvin kateellinen. Se sopi täydellisesti tuohon menuun. Kokonaisuudessaan ateria oli loistava. Jostain kumman syystä ravintolan henkilökunnalla oli käsitys meidän olevan hääpäivällisellä ja täten pöytään tuotiin vielä ravintolan puolesta suklaakakkua ja ilmeisesti banaanijäätelöä.

Pehmytkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim à la Farang

Extreme Runiin ja samana viikonloppuna olevaan SM-puulaakifutikseen oltiin siis panostettu huolella ainakin ravintoaineita silmällä pitäen. Eikö muutama lasillinen viintä ja pienen sulattelukävelyn jälkeinen olutlasillinen (vain pari tuoppia) käy nestetankkauksesta? Siihen päälle aivan törkeä hotelliaamupala Scandic Paasissa. En ollut oppinut mitään edellisestä hotelliaamiaisesta. Tietenkään. Energiavarastot on täytetty ja tästä on hyvä jatkaa kohti fyysisesti raskasta viikonloppua.

Kolme viikkoa liikkumista

Tosiaan kuntoilu ei ole ollut tänä kesänä kovinkaan monipuolista ja varsinaisesti urheilua ei ole tullut suoritettua juurikaan. Siis ennen kuin hankin sen sykemittarin. Se perhanan vimpain on ollut loistava motivaattori. Toki mahtavat kelitkin ovat omalta osaltaan vaikuttaneet lenkille lähtöön.

Polarilla on oma personal trainer (www.polarpersonaltrainer.com) ohjelmansa, josta voi näppärästi seurata omaa edistymistään. Siellä voi myös tehdä itselle harjoitusohjelmaa kätevästi wizardin avulla. Wizard on siis sellainen palvelu, joka pyytää syöttämään eri arvoja, kuten pituus, paino, kuntoilun määrä jne, ja määrittää lopulta halutunlaisen ohjelman. No en tietenkään osannut sitä aluksi käyttää oikein, joten se toimii minulle vain ja ainoastaan suuntaa antava ohjeistuksena.

Harjoituskuormitus

Olen syöttänyt tähän ainoastaan juoksulenkkini ja yhden pyörälenkin. Eli esimerkiksi puulaakifutikset ja beachvolleyt ovat jääneet tämän ulkopuolelle. Tällä viikolla jää muuten lenkkeily väliin, mutta ehkä keskiviikkoiltana lyhyt lenkki. Perjantaina alkaa jokavuotinen puulaakifutiksen kohokohta: SM-puulaaki Oulussa. Lisäksi kaikessa viisaudessani olen ilmoittautunut Oulussa järjestettävään Extreme Run -kisaan.

Extreme Run sattuu sopivasti olemaan veljeni 30-vuotispäivänä ja ehkä annan hänen voittaa sen tähden. Todellisuudessa voi olla tekemistä, että jaksan maaliin saakka juosta 15 kilometriä, jossa välillä on esteinä Goljatin portaat, Viidakko, Putket, Renkaat x3, Hämähäkinseitti, Romuautot, Verkkoeste ja ryömintä ja Kahlaus. Rata on viisi kilometriä pitkä ja juostaan kolme kertaa. Grr... Tavoiteaika voisi olla kaksi tuntia. Ratakartta on julkaistu. Tervetuloa kannustamaan tai lannistamaan!