Lounaskulttuurieroja

Suomessa ja varsinkin Oulussa hyvin tavanomaista oli käydä lounaalla työpaikan läheisyydessä ravintolassa. Sodexo (pthyi) ja Amica (...) olivat ainakin Oulun seudulla saaneet vahvasti jalansijaa Technopoliksen ruokapaikkoina. Ruoka niissä oli aika laitosmaista, vaikkakin taso vaihteli suuresti. Kuitenkin päivittäin iso osa työkavereista kävi ulkona syömässä. Osa toi sitten omat eväät mukanaan.

Sama juttu omien eväiden kanssa on nähtävästi Tukholmassakin. Osa haluaa katsoa tarkemmin mitä suuhunsa laittavat. Loput sitten käyvät syömässä ulkona. Poikkeuksena Ouluun, Tukholman keskustassa on erittäin laaja valikoima erilaisia ruokapaikkoja. Toi info varmaan yllätti jälleen kerran kaikki. Isompi poikkeus on se, että pari päivää viikossa ei syödäkään ulkona, vaan haetaan take away safkat toimistolle ja syödään yhdessä. Ihan kiva ja toimiva homma sekin. Masu täynnä Panang Currya jaksaa taas.

Tukholman toimisto

Olen tottunut siihen Suomessa, että toimistot IT-alalla ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän samanlaisia. Siis klassisia toimistoja. Epäkäytännölliset toimistotilat, epäkäytännölliset keltaiset toimistopöydät, kovat toimistolattiat, yleensäkin toimistosisustus. Meillä vielä aivan surkea valaistus Oulun toimistolla. Kaikki varmaan tietää minkälainen on klassinen toimisto.

Klassinen toimisto. Ei ole oma kuva, vaan netistä napattu.

Tukholmassa toimistomme muutti juurikin eilen. Siis samana päivänä kuin tulin kirjoittamaan Ruotsin pään työsopimusta. Pääsin heti tuoreeltaan tutustumaan uuteen toimistoomme. Tai toimistohotelliin. Sisustukseltaan kuin oikeaan hotelliin olisi tullut. Värimaailma ja valaistus olivat upeat. Matot oli lattioilla ja sytytetyt kynttilät pöydillä pehmentämässä ilmapiiriä. Käytävillä kuului vaimeaa linnun laulua siellä täällä tuomassa luontoa lähemmäs ja työntämässä toimistomaisuutta kauemmas. Tilat oli suunniteltu viihtyvyyteen ja työskentelyyn sekä itsenäisesti että tiimeissä. Samassa tilassa on jopa 90 eri yritystä, mutta sitä ei millään tavalla huomaa. Tilaa riittää kaikille. Vessa puhuu sulle eri kieliä: "Hyvää huomenta. God morgon. Good morning". Se puhuvavessa voi kyllä olla rasittavaa pidemmän päälle.

Firmalla on myös yksityiset tilat, joissa osa työskentelee. Lisäksi on mahdollista ottaa käyttöön eri kokoisia neukkareita. Tuoretta kahvia saa jatkuvasti (Suomesta ei yleensä tuoreista pavuista jauheta) ja aamupalapöytä on katettuna kello kymmeneen. Hedelmiäkin näyttää pöydillä notkuvan.

Blogin kirjoitusta.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen

Työt olen saanut aloitettua tällä viikolla mukavasti kuuden viikon kesälomailun päätteeksi. Paljon uutta asiaa on heti opeteltava, että osaisi edes jotain Ruotsin puolella tehdä. En ole täysin varma minkälaista roolia ja työn kuvaa minulle on kaavailtu, mutta olettaisin sen olevan samankaltaista kuin Suomessa on ollut. Oulussa on ollut hyvä henki toimistolla ja toivottavasti Ruotsissa sama meininki jatkuu.

Olen ollut pari yötä kipulääkkeiden varassa, että olisi saanut nukuttua. Sain tuossa aikaiseksi itselleni korvatulehduksen ja se äityi kipeäksi. Nyt on antibiootit ja hydrokortisoonitipat ja kova tarkoitus saada kipu laannutettua ja paikat kuntoon. Tuollainen korvakäytävän tulehdus on pirullinen, kun ei saa edes leukoja laitettua yhteen. Siis takahampaita. Anu nauroi eilen, että näytän aivan joltain jänikseltä syödessäni keitossa olleita pinjansiemeniä.

Ensimmäinen sääntöni on nyt rikottu tämän blogin kirjoittelun suhteen. Tarkoitus oli kirjoittaa ainakin yksi teksti per viikko. Nyt meni pari päivää yli. Pitää skarpata hiukan. Laittelen viikonloppuna uutta tekstiä tulemaan.

Sopparien allekirjoitusta

Kesäloma alkaa olla pulkassa. Ensi viikolla palaan työn pariin ja aloitan työelämään kuuluvat rutiinit. Aikaisin ylös, ei kunnollista aamupalaa, tuhti lounas, työn jälkeen kotiin mahdollisesti ruokakaupan kautta. Mutta aika pian tuo rutiini tulee muuttumaan, kun muutto lähestyy.

Ensi viikolla kirjoitellaan sopimuksia. Matkustan päiväksi Tukholmaan kirjoittamaan uuden työsopimuksen ja uuden vuokrasopimuksen. Käyn myös tutustumassa uuteen työpaikkaan ja tapaamassa joitain uusia työkavereita, kolleegoja.

Riippuen hiukan matkan lopputulemasta, työni alkaa Tukholmassa joko elokuun puolivälissä tai viimeistään syyskuun alusta. Vieläkään ei ole iskenyt aivan täysin realiteetit muutosta haikeuden merkeissä, mutta olen varma, että pian iskee. Tänään aloitimme jo varsinaisesti pikku hiljaa pakkaamaan Anun kanssa.

Veljeni 30-vuotispäivä

Omat kolmikymppiset vietettiin kolmisen vuotta sitten hiukan eri merkeissä kuin nyt veljeni Tonin. Ohjelmassa oli SM-puulaakia, Extreme Run -juoksu ja lisäksi saunomista ja synttäreiden juhlintaa. SM-puulaaki aloitettiin jo perjantaina, jolloin saatiin mukavasti alkulämmintä lauantaille.

Lauantaina klo 13 oli juoksun startti, johon oltiin lähtemässä synttärisankari Tonin, Mirkan, Kimmon ja Jarnon kanssa. Sitä ennen meillä oli puulaaki peli klo 12. Minun kuntopohja ei anna myötä pelata ensin tuota peliä ja sen päälle vielä juosta 15 kilometriä esteineen, mutta Jarno kävi pelaamassa tuon pelin ja kiiruhti Jukan kyydillä Oulun Heinäpäästä Nallikariin. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli varmaan liki 25 astetta. Nallikarin hiekkarannalle oli kertynyt auringon palvojia ihan kiitettävä määrä.

Extreme Run reitti GPS-mittauksella.

Oltiin lähdössä aivan joukon perällä, noin tuhat juoksijaa edessämme. Edessä kolme kertaa noin viiden kilometrin lenkki. Ensimmäinen este oli aika lähellä, noin kilometrin päässä. Se oli "Rengasmeri", eli toisin sanoen kymmenisen metriä pitkä rengaskasa. Siihen tuli heti valtava suma, jota odotellessa käveltiin ja jopa seistiin hetki paikallaan.

Tuon jälkeen päästiin jo hiukan lönköttelemään eteenpäin kohti seuraavaa estettä, "Goljatin portaita". Portaat oli tehty rakennustelineistä ja ylsivät noin seitsemän metrin korkeuteen. Ensimmäisillä parilla kierroksella portaat olivat palakakkua. Portaiden jälkeen lenkki jatkui kohti "Viidakkoa" eli ensin pitkää heinikkoa ja sen jälkeen läpi pajukon. Pajukossa ei juuri voinut juosta, kun se oli osittain niin tiheää.

Goljatin portailla seiska selässä. Taempana myös Kimmo ja Jarno. © Mattias Ebeling

"Viidakon" jälkeen pienen matkan päässä oli "Putket", joka oli minulle se vaikein. Pienessä putkessa ryömiminen ei ollut kovin herkullista puuhaa. Toisella kierroksella putki oli hiukan limainen hiestä sun muusta ja kolmannella tuntui jo, ettei siellä pääse liikkumaan eteenpäin. Pienemmät kanssajuoksijat kyllä suoriutuivat tästä huomattavasti minua vikkelämmin. Putkien jälkeen oli pitkä juoksuetappi ilman esteitä pitkin pururataa. Seuraavaksi tultiin jälleen Goljatin portaille, jotka siis mentiin yhteensä kuusi kertaa juoksun aikana.

Ensimmäinen juomapiste tuli hiukan portaiden jälkeen. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Toinen piste oli maalialueella. Tankkasin joka pisteellä aika reilusti. Tankkaus pisteen jälkeen matka jatkui kohti rantakivikkoa, jossa juostiin pari sataa metriä ja kierrettiin majakka.

Rannalla kiivettiin hämähäkkiverkon yli ja hypättiin pari metriä alas, jonka jälkeen kierrettiin ehkä reilu sadan metrin matka meressä ja ryömittiin hiekassa hämähäkkiverkon ali. Tässä vaiheessa oltiin aika hiekkasia. Ja varsinkin ensimmäisellä kierroksella huomasi kenkien olevan litimärkiä. Se unohtui kuitenkin aika äkkiä. Tämän jälkeen oli toinen hiukan lyhyempi kierros vedessä, jossa sai pestyä hiekkoja yltään. Rantaviivaa pitkin parien ylävitosten kautta (rannalla oli paljon lapsia, jotka halusivat antaa juoksijoille läpsyjä) matka jatkui viimeiselle esteelle nimeltä "Merihirviö". Se oli hiukan syvemmällä meressä, mutta jalat ylsi hyvin pohjaan. Esteellä mentiin yli ja ali puomien, jotka olivat parikymmentä senttiä vedenpinnan yläpuolella. Lopulta edessä siinsi maalialue.

Tapahtuman juontajan Jaajo Linnomaan kuvaus vesiesteestä.

Ensimmäinen kierros meni aika kevyttä vauhtia johtuen pitkälti siitä, että jouduttiin odottelemaan muita esteillä. Aikaa kului noin tunti. Toinen kierros oli sitten hiukan rivakampi ja jaksoin suht hyvin vetää sen 40 minuuttiin. Kolmannella sitten Goljatin portaiden hypyt veti jalat aivan jumiin varsinkin kuudennella kerralla. Sinnillä kuitenkin vedettiin loppuun saakka. Matkalla oli kannustamassa Jukka, Ronja ja isäukko. Aika rankkaa oli, kuten alla olevasta harjoituskuormitustaulukon piikistä näkee.

Harjoituskuormituspiikki!

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan todella mukava. Maalissa tuli vain kiirus lähteä Heinäpäähän pelaamaan puulaakia. Aikaa oli maaliintulon jälkeen vain alle puolituntia pelin alkuun. Peli toimi myös hyvänä loppulämmittelynä juoksulle. Puulaakiturnaus sujui kuten oltiin ounasteltukin, ja päästiin pelin jälkeen mukavasti saunomaan ja viettämään iltaa.

Tapahtumasta on koostettu hieno video alle vuorokaudessa. Videolla näkyy, että ollaan lähdössä aivan joukon hännillä. Toni ja Mirka näkyvät videon puolivälissä kiipeilemässä Rengasmeressä.

Numero 4673

SM-puulaaki käynnistyi eilen varsin mainiossa säässä Oulussa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli reilu 20 astetta. Täksi päiväksi oli luvattu vieläkin lämpimämpää ja näin aamusta se näyttääkin siltä. Tulisi erittäin kova juoksukilpailu.

Tällä viikolla on juokseminen jäänyt vähemmälle alkuviikon jälkeen ja olen pelaillut eri lajeja, kuten beachvolleyta ja futista. Pelaaminen puulaakifutiksessa on erilaista kuin lenkkeily, jossa suorittaminen on aika tasaista suorittamista. Futiksessa tulee lyhyitä nopeita spurtteja ja lantio pyörii kuin sambatessa ikäänsä (usko pois!). Beachvolley taas eroaa aivan eri tavalla sekä juoksemisesta että puulaakifutiksesta. Siinä tulee useita räjähtäviä ponnistuksia, mutta siinä ei juurikaan liikuta muulla tavoin.

Tämän viikkoiset urheilusuoritukset eivät siis suoranaisesti auttaneet tämän päivän Extreme Runiin valmistautumiseen. Joten jos satut lukemaan tämän ennen kilpailua, ja satut olemaan kilpailussa paikan päällä, niin katsokaa jos jossain reitin varrella makaa kilpailija numerolla 4673. Se olisin sitten minä.