Muutto Tukholmaan

Pakettiauto pihaan - check. Auto pakattu - check (kiitos Janne ja Jukka ja muut apulaiset!). Matkaeväät mukana - check (kiitos Anu!). Kunnolliset yöunet takana - ... Kronologinen listaus road tripistä alla.

04.04 Herätys, äkkiä ylös ja ruokaa naamaan (jogurttia ja pähkinämysliä)

04.19 Nopan kanssa ulos lenkille. Tässä tuli kyllä todella haikea olo. Tulee vieläki, kun ajattelee tuota hetkeä.

04.45 Itsensä koottua auton rattiin ja Jukka ja Janne kyytiin.

05.00 Janne ottaa ensimmäisen ajovuoron. Pearl Jamin kokoelma levyllä lähdetään liikkeelle.

05:59 I Sverige. Kello on niin vähän, ettei IKEAlla ole jonoa. Ei pysähdytä, vaan jatketaan matkaa kohti Sundsvall kylttien osoittamaa suuntaa. Huonot jutut ovat kohillaan tässä vaiheessa. Guns 'n Roses soi soittimessa. Anun tekemät voileivät käyvät hyvin kaupaksi.

07:55 Piteåssa vaihdetaan kuskia samalla, kun pidettiin ensimmäinen kahvitauko. Hyppään auton rattiin. Tässä vaiheessa kuunnellaan Ruotsin radiota.

Ruokatauolla jossain pienessä kylässä.

09:30 Pysähdytään jollekin pienelle paikkakunnalle syömään jossain Uumajan liepeillä (kai). Peruspurilaiset taisi kaikki syödä. Jannelle jostain kumman syystä ilman sipulia.

10.50 Tankkausta Örnsköldsvikissä. Ihmeteltiin noin 10 sekuntia, että miten sen tankkauksen saa maksettua sisälle, niin eiköhän siitä mittarin takaa kirjaimellisesti syöksy joku suomalainen siihen neuvomaan. Oltiinko sittenkään Ruotsin puolella..? Jukka hyppäsi rattiin tässä vaiheessa.

12:55 Sundsvall lähestyy pikkuhiljaa. Ollaan pantu radio kiinni ja tuotetaan itse musiikkia muun muassa viheltelemällä ja laulelemalla ruotsinkielisiä sävelmiä. Sanavarasto on vain hiukan suppeahko, joten tyydymme laulamaan niitä paria lausetta mitkä tiesimme. Juttujen taso on tällaiselle pitkälle ajomatkalle sopiva. Kaikki voivat kuvitella itse sen.

Dragon mesta Uppsalan liepeillä.

Buddhapatsas Dragon mestassa.

17:18 Sataset paukkuu eli alle 100 kilometriä määränpäähän. Sommaren är kort laulattaa edelleen. Minä olen ajovuorossa tässä loppuvaiheessa. Pysähdymme Uppsalan lähistöllä jossain Dragon mestassa.

19:30 Perillä ollaan määränpäässä. Tukholmassa oli melkoisen kovat ruuhkat, joten meillä kesti aika kauan tulla keskustan kautta. Perillä purettiin lasti sisälle ja vuokraisäntä tuli piipahtamaan ja käytiin paikat läpi. Vuokraisäntä oli jopa hankkinut meille muutaman muuttobissen ja aamupalavermeet valmiiksi, ettei tarvitse kauppaan lähteä. Staropramenit maistuivat todella hyvältä pitkän ajomatkan päätteeksi.

Tervetulokortti ja pullo shamppanjaa vuokraisännältä.

Kiitos Oulun ystäville! Teitä on jo ikävä! Tämä taulu oli ensimmäisenä seinällä.

Meean synttäreitä ja läksiäisiä

Tässä on nyt viimeisin viikko ollut aika hulabaloota. Ollaan hyvästelty ystävät ja sukulaiset, työkaverit, pelikaverit, muut tutut ja jonkin verran tuntemattomia. Blogin päivitys jäänyt tekemättä, mutta parempi edes myöhemmin, eikö vain! Tässä siis viimeinen päivitys Suomesta ja Oulusta luultavasti pitkään aikaan.

Viikonloppuna oli Meean 2-vuotissynttärit. Ja samalla meidän läksiäiset. Lauantaina kävi sukulaiset kylässä. Illalla Meea kertasi ketkä kävivät kylässä: Ante ja Enja, Toni ja Mirka, Jukka, mummi ja pappa, mummu, vaari, Sirpa, Anni, Niina ja Risto, isomummu, Heli, Olli ja Aapo.

Sunnuntaina kävi sitten kavereita. Kaikkia ei nähnyt niin paljoa kuin olisi halunnut, mutta mukava oli nähdä suuri joukko kavereita hyvästelemässä meidät!

Lounaskulttuurieroja

Suomessa ja varsinkin Oulussa hyvin tavanomaista oli käydä lounaalla työpaikan läheisyydessä ravintolassa. Sodexo (pthyi) ja Amica (...) olivat ainakin Oulun seudulla saaneet vahvasti jalansijaa Technopoliksen ruokapaikkoina. Ruoka niissä oli aika laitosmaista, vaikkakin taso vaihteli suuresti. Kuitenkin päivittäin iso osa työkavereista kävi ulkona syömässä. Osa toi sitten omat eväät mukanaan.

Sama juttu omien eväiden kanssa on nähtävästi Tukholmassakin. Osa haluaa katsoa tarkemmin mitä suuhunsa laittavat. Loput sitten käyvät syömässä ulkona. Poikkeuksena Ouluun, Tukholman keskustassa on erittäin laaja valikoima erilaisia ruokapaikkoja. Toi info varmaan yllätti jälleen kerran kaikki. Isompi poikkeus on se, että pari päivää viikossa ei syödäkään ulkona, vaan haetaan take away safkat toimistolle ja syödään yhdessä. Ihan kiva ja toimiva homma sekin. Masu täynnä Panang Currya jaksaa taas.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen

Työt olen saanut aloitettua tällä viikolla mukavasti kuuden viikon kesälomailun päätteeksi. Paljon uutta asiaa on heti opeteltava, että osaisi edes jotain Ruotsin puolella tehdä. En ole täysin varma minkälaista roolia ja työn kuvaa minulle on kaavailtu, mutta olettaisin sen olevan samankaltaista kuin Suomessa on ollut. Oulussa on ollut hyvä henki toimistolla ja toivottavasti Ruotsissa sama meininki jatkuu.

Olen ollut pari yötä kipulääkkeiden varassa, että olisi saanut nukuttua. Sain tuossa aikaiseksi itselleni korvatulehduksen ja se äityi kipeäksi. Nyt on antibiootit ja hydrokortisoonitipat ja kova tarkoitus saada kipu laannutettua ja paikat kuntoon. Tuollainen korvakäytävän tulehdus on pirullinen, kun ei saa edes leukoja laitettua yhteen. Siis takahampaita. Anu nauroi eilen, että näytän aivan joltain jänikseltä syödessäni keitossa olleita pinjansiemeniä.

Ensimmäinen sääntöni on nyt rikottu tämän blogin kirjoittelun suhteen. Tarkoitus oli kirjoittaa ainakin yksi teksti per viikko. Nyt meni pari päivää yli. Pitää skarpata hiukan. Laittelen viikonloppuna uutta tekstiä tulemaan.

Veljeni 30-vuotispäivä

Omat kolmikymppiset vietettiin kolmisen vuotta sitten hiukan eri merkeissä kuin nyt veljeni Tonin. Ohjelmassa oli SM-puulaakia, Extreme Run -juoksu ja lisäksi saunomista ja synttäreiden juhlintaa. SM-puulaaki aloitettiin jo perjantaina, jolloin saatiin mukavasti alkulämmintä lauantaille.

Lauantaina klo 13 oli juoksun startti, johon oltiin lähtemässä synttärisankari Tonin, Mirkan, Kimmon ja Jarnon kanssa. Sitä ennen meillä oli puulaaki peli klo 12. Minun kuntopohja ei anna myötä pelata ensin tuota peliä ja sen päälle vielä juosta 15 kilometriä esteineen, mutta Jarno kävi pelaamassa tuon pelin ja kiiruhti Jukan kyydillä Oulun Heinäpäästä Nallikariin. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli varmaan liki 25 astetta. Nallikarin hiekkarannalle oli kertynyt auringon palvojia ihan kiitettävä määrä.

Extreme Run reitti GPS-mittauksella.

Oltiin lähdössä aivan joukon perällä, noin tuhat juoksijaa edessämme. Edessä kolme kertaa noin viiden kilometrin lenkki. Ensimmäinen este oli aika lähellä, noin kilometrin päässä. Se oli "Rengasmeri", eli toisin sanoen kymmenisen metriä pitkä rengaskasa. Siihen tuli heti valtava suma, jota odotellessa käveltiin ja jopa seistiin hetki paikallaan.

Tuon jälkeen päästiin jo hiukan lönköttelemään eteenpäin kohti seuraavaa estettä, "Goljatin portaita". Portaat oli tehty rakennustelineistä ja ylsivät noin seitsemän metrin korkeuteen. Ensimmäisillä parilla kierroksella portaat olivat palakakkua. Portaiden jälkeen lenkki jatkui kohti "Viidakkoa" eli ensin pitkää heinikkoa ja sen jälkeen läpi pajukon. Pajukossa ei juuri voinut juosta, kun se oli osittain niin tiheää.

Goljatin portailla seiska selässä. Taempana myös Kimmo ja Jarno. © Mattias Ebeling

"Viidakon" jälkeen pienen matkan päässä oli "Putket", joka oli minulle se vaikein. Pienessä putkessa ryömiminen ei ollut kovin herkullista puuhaa. Toisella kierroksella putki oli hiukan limainen hiestä sun muusta ja kolmannella tuntui jo, ettei siellä pääse liikkumaan eteenpäin. Pienemmät kanssajuoksijat kyllä suoriutuivat tästä huomattavasti minua vikkelämmin. Putkien jälkeen oli pitkä juoksuetappi ilman esteitä pitkin pururataa. Seuraavaksi tultiin jälleen Goljatin portaille, jotka siis mentiin yhteensä kuusi kertaa juoksun aikana.

Ensimmäinen juomapiste tuli hiukan portaiden jälkeen. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Toinen piste oli maalialueella. Tankkasin joka pisteellä aika reilusti. Tankkaus pisteen jälkeen matka jatkui kohti rantakivikkoa, jossa juostiin pari sataa metriä ja kierrettiin majakka.

Rannalla kiivettiin hämähäkkiverkon yli ja hypättiin pari metriä alas, jonka jälkeen kierrettiin ehkä reilu sadan metrin matka meressä ja ryömittiin hiekassa hämähäkkiverkon ali. Tässä vaiheessa oltiin aika hiekkasia. Ja varsinkin ensimmäisellä kierroksella huomasi kenkien olevan litimärkiä. Se unohtui kuitenkin aika äkkiä. Tämän jälkeen oli toinen hiukan lyhyempi kierros vedessä, jossa sai pestyä hiekkoja yltään. Rantaviivaa pitkin parien ylävitosten kautta (rannalla oli paljon lapsia, jotka halusivat antaa juoksijoille läpsyjä) matka jatkui viimeiselle esteelle nimeltä "Merihirviö". Se oli hiukan syvemmällä meressä, mutta jalat ylsi hyvin pohjaan. Esteellä mentiin yli ja ali puomien, jotka olivat parikymmentä senttiä vedenpinnan yläpuolella. Lopulta edessä siinsi maalialue.

Tapahtuman juontajan Jaajo Linnomaan kuvaus vesiesteestä.

Ensimmäinen kierros meni aika kevyttä vauhtia johtuen pitkälti siitä, että jouduttiin odottelemaan muita esteillä. Aikaa kului noin tunti. Toinen kierros oli sitten hiukan rivakampi ja jaksoin suht hyvin vetää sen 40 minuuttiin. Kolmannella sitten Goljatin portaiden hypyt veti jalat aivan jumiin varsinkin kuudennella kerralla. Sinnillä kuitenkin vedettiin loppuun saakka. Matkalla oli kannustamassa Jukka, Ronja ja isäukko. Aika rankkaa oli, kuten alla olevasta harjoituskuormitustaulukon piikistä näkee.

Harjoituskuormituspiikki!

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan todella mukava. Maalissa tuli vain kiirus lähteä Heinäpäähän pelaamaan puulaakia. Aikaa oli maaliintulon jälkeen vain alle puolituntia pelin alkuun. Peli toimi myös hyvänä loppulämmittelynä juoksulle. Puulaakiturnaus sujui kuten oltiin ounasteltukin, ja päästiin pelin jälkeen mukavasti saunomaan ja viettämään iltaa.

Tapahtumasta on koostettu hieno video alle vuorokaudessa. Videolla näkyy, että ollaan lähdössä aivan joukon hännillä. Toni ja Mirka näkyvät videon puolivälissä kiipeilemässä Rengasmeressä.

Numero 4673

SM-puulaaki käynnistyi eilen varsin mainiossa säässä Oulussa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli reilu 20 astetta. Täksi päiväksi oli luvattu vieläkin lämpimämpää ja näin aamusta se näyttääkin siltä. Tulisi erittäin kova juoksukilpailu.

Tällä viikolla on juokseminen jäänyt vähemmälle alkuviikon jälkeen ja olen pelaillut eri lajeja, kuten beachvolleyta ja futista. Pelaaminen puulaakifutiksessa on erilaista kuin lenkkeily, jossa suorittaminen on aika tasaista suorittamista. Futiksessa tulee lyhyitä nopeita spurtteja ja lantio pyörii kuin sambatessa ikäänsä (usko pois!). Beachvolley taas eroaa aivan eri tavalla sekä juoksemisesta että puulaakifutiksesta. Siinä tulee useita räjähtäviä ponnistuksia, mutta siinä ei juurikaan liikuta muulla tavoin.

Tämän viikkoiset urheilusuoritukset eivät siis suoranaisesti auttaneet tämän päivän Extreme Runiin valmistautumiseen. Joten jos satut lukemaan tämän ennen kilpailua, ja satut olemaan kilpailussa paikan päällä, niin katsokaa jos jossain reitin varrella makaa kilpailija numerolla 4673. Se olisin sitten minä.