Tankkausta Extreme Runiin

Ensimmäinen epävirallisen virallinen juoksukilpailu on jo nurkan takana. Jo aiemmin mainostamani Extreme Run Oulu juostaisiin tulevana lauantaina. Valmistautuminen lähtee muutamien juoksulenkkien lisäksi hyvästä ravinnosta. Tällä kertaa ravintoa lähdettiin hakemaan Oulusta katsoen etelän leiriltä, Helsingistä.

Sandron lounasmenu.

Parin päivän reissu sisälsi kulinaristisia kokemuksia pohjoisafrikkalaisista ja kaakkoisaasialaisista mauista. Alkuun nautittiin Kallion sydämessä Bar Sandron herkullinen lounas. Ravintola tarjoaa rohkeasti pitkälti vegetaristista ja orgaanista ruokaa, mutta lihan syöjillekin löytyy maukasta purtavaa. Itseasiassa tästä ei etukäteen ollut tietoa ja otinkin liha-annoksen. Sandron erittäin hieno salaattipöytä oli kuitenkin se maukkaampi kuin liha-annokseni. Usein positiivisemmin yllättävät ne, joista ei osaa odottaa mitään. Sandron lounaalla oli monta herkullista asiaa, mutta nostetaan hummus. Ja gluteeniton leipä. Ja oliivit. Ja jogurttipohjainen tsatsiki. Pienet asiat tekevät yksinkertaisistakin ruoista erinomaisia.

Farangin käyntikortti

Lähtökohdiltaan Sandro oli aivan toisessa luokassa kuin aasialaista fine diningia tarjoileva Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang. Ensikertalaisena suositeltiin ottamaan kahdeksan ruokalajin tastingmenu. Otin sen viinimenulla. Anu otti saman ilman viinejä ja sai sen kasviskalaversiona, pescovegetaristi kun on. Annokset erosivat vain hieman. Ateriakokemus oli kerrassaan upea ruokineen, juomineen ja palveluineen. Alkuun tarjoiltiin savustettua ankeriasta cha plu -lehdellä. Jo ensimmäinen silmäys annokseen ja haukkaus aloittivat makunautinnon. Sen enempää ruokamatkaa esittelemättä kruunaan omaksi huipuksi neljännen annoksen: haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia ja riisiviinietikkaa.

Olen tällä hetkellä kateellinen eiliselle Mikolle. Hyvin kateellinen. Se sopi täydellisesti tuohon menuun. Kokonaisuudessaan ateria oli loistava. Jostain kumman syystä ravintolan henkilökunnalla oli käsitys meidän olevan hääpäivällisellä ja täten pöytään tuotiin vielä ravintolan puolesta suklaakakkua ja ilmeisesti banaanijäätelöä.

Pehmytkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim à la Farang

Extreme Runiin ja samana viikonloppuna olevaan SM-puulaakifutikseen oltiin siis panostettu huolella ainakin ravintoaineita silmällä pitäen. Eikö muutama lasillinen viintä ja pienen sulattelukävelyn jälkeinen olutlasillinen (vain pari tuoppia) käy nestetankkauksesta? Siihen päälle aivan törkeä hotelliaamupala Scandic Paasissa. En ollut oppinut mitään edellisestä hotelliaamiaisesta. Tietenkään. Energiavarastot on täytetty ja tästä on hyvä jatkaa kohti fyysisesti raskasta viikonloppua.