Karsintapelin alla

Ruotsalaisten Vierumäki eli huippu-urheilukeskus Bosön sijaitsee vain parin kilometrin päässä meidän kotoa. Kävimme Meean kanssa sunnuntaina pyöräilemässä ja katselemassa paikkoja ja vakoilemassa Ruotsin maajoukkueen harjoituksia ennen tärkeää Portugaliottelua. Ei nähty ketään. Ilmeisesti he eivät tuolloin oleilleet Bosönissä.

Kävelylenkillä

Syksy on saapunut Tukholmaan, kuten se on Suomessakin. Kelit ovat vaihdelleet kovista tuulista ja vesisateista aina todella lämpimiin päiviin. Ulkona viihtyy, kun sää suosii ja kävimme Meean kanssa tutustumassa lähialueeseen ja sen kasvistoon aurinkoisena syyspäivänä.

Aivan asuntomme välittömässä läheisyydessä on Lidingön toinen golfkenttä.  Nyt syksyllä kenttä oli jo paketoitu talvipuulle. Meean kanssa kävimme tutustumassa läheiseen metsään, kiipeiltiin kivillä ja kallioilla ja lopuksi juostiin golfkentän poikki kotiin.

Loppujen lopuksi syksy on aikalailla samanlainen Lidingössä kuin mitä se on Oulussakin. Yöpakkasia ei vain ole juuri ollut ja sadepäiviä on vähemmän.

Oktoberfest @office

Kuten otsikko jo antaa ymmärtää, on työpaikalla Oktoberfestit. Kemut ovat vasta alkamassa, ja kerron sitten tulevaisuudessa, miten niissä meni. Nyt kuitenkin ajattelin ilahduttaa kanssa ihmisiä pienellä kuvapläjäyksellä. Siellä on jo osa virittelemässä saksalaisia lauluja ja pukeutumassa dirndliin. Nyt joku töräytti torvella ja pitää alkaa lopetteleen töitä tältä erää.

Aulan massiivinen lamppu sai seurakseen skumppalasirivistön.

Ja keskenpänä on mm. pari pulloa skumppaa.

Pientä purtavaa ja juotavaa pientä maksua vastaan. (En tiedä maksaa työpaikka)

Kynttilätunnelmaa.

Pullon aukaisua perinteisessä eteläsaksalaisessa puvussa.

Lounaskuulumisia

Piti kirjoittaa lyhyt postaus, kun on kiireiden (laiskuuden) vuoksi jäänyt päivityksiä tekemättä. Tänään hain ekaa kertaa lounasta kaupasta, Coopista. Ihan ok annos. Aika iso eli riittävä, suht halpa eli ei ravintolahintainen ja ihan hyvän makuinen. Perus pennepastaa kanan paloilla ja meetvurstilla höystettynä. Huomiseksi pitää tehdä ehkä evästä mukaan. Savusipulikeittoa? Nam ja slurps.

Osittain aurinkoista lauantaita

Muutama vuosi sitten meillä oli ensiapukoulutusta työpaikalla. Koulutuksen piti ambulanssissa ensihoitajana silloin oleva nainen. Hän oli suhteellisen rivo puheinen ja päättelin sen olleen hänelle eräänlainen keino käsitellä ikäviä asioita, joita työssään joutui kokemaan. Hänellä oli erittäin hyvä, ajatuksia herättävä neuvo, miten tulee tapaturmapaikalla toimia ja nimenomaan mitä puhutaan loukkaantuneelle.

Suomalaiselle on ominaista lohduttaa toista sanoilla: "ei mitään hätää". Ensihoitaja sanoikin, ettei usein tapaturmaan joutunut edes ajattele olevansa hädässä ja hätätilanne voidaan luoda ulkopuolisen toimesta. Samalla tavoin vanhemmat sanovat lapselle hänen kaaduttuaan ja loukattuaan itsensä kovan näköisesti. Se kuuluu suomalaisuuteen ajatella asioita jollain tapaa negatiivisten asioiden kautta. Elokuvista jo nähdään miten eri tavoin englanninkielisessä maailmassa lohdutetaan toista: "it's going to be alright". "Kaikki tulee olemaan hyvin".

Tämä juttu tuli mieleeni, kun tänä aamuna katselin säätiedotusta, jossa sanottiin sään olevan halvklar (puoliselkeää). Puhelimeen olen laittanut englanninkieliset asetukset ja säätiedote siinä sanoo partly sunny eli osittain aurinkoista. Entäpä suomeksi? Puolipilvistä. Ei ole mainittu aurinkoa eikä selkeyttä, vaan se negatiivinen osa. Niinpä.

Kohta lähdemme perheen kanssa ulos nauttimaan Lidingöloppetin tunnelmasta. Täällä pilkistelee aurinko ja saaren henkilömäärä on yli tuplaantunut viikonlopun ajaksi. Mukavaa viikonloppua!

ID-korttia hakemaan

Aivan tykkänään olin jo unohtanut kirjoittaa seuraavan päivityksen byrokratian rattaisiin. Skatteverketistä siis sanottiin, että henkilönumeron saannissa kestää se 4-6 viikkoa. Mitä vielä! Sain numeron jo samalla viikolla kuin kävin siellä. Maanantaina kävin anomassa ja torstaina posti toi numeron kotiin.

Seuraavana etappina olikin sitten ID-kortin hankinta. Monia asioita voi jo tehdä ilman ID-korttia, mutta kortin hankinta edesauttaa elämistä aikalailla. Esimerkiksi pankkitiliä en ole voinut avata vielä ilman sitä. Kyllä se ehkä jotenkin onnistuu, muttei kovinkaan helposti. ID-korttia varten täytyy maksaa 400 kruunua ja maksun täytyy näkyä vastaanottajan tilillä. Lisäksi pitää olla kuitti ja passi mukana, kun korttia haetaan. Lopuksi sinut kuvataan ja pituus mitataan. Tämän jälkeen taas kotiin odottelemaan kirjettä, joka saapuu arviolta 1-2 viikon sisään.

Skandinaavisia elukoita ja ulkoilua

Suuren kaupungin ihanuuksiin kuuluu tekemisen kohteiden runsaus. Ajattelimme Anun kanssa viime viikolla menevämme lauantaina Barkarbyhyn tsekkaileen outlettivalikoimaa ja mulle juoksulenkkareita. Se siirrettiin sunnuntaille, koska lauantaina sattui olemaan pirun kiva keli ja päätimme lähteä eläinpuistoon Skansenille. Aivan mahtavaa, että tuolleen voi vain päättää eikä tartte matkaa sinne varsinaisesti sen enempää suunnitella.

Matka Skansenille on suht simppeli: bussilla Ropsteniin, tubella Östermalmtorgiin ja tramilla (raitiovaunu) Djurgårdeniin, missä mm. Skansen sijaitsee. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä etenkin, kun Gröna Lundin huvipuisto siinä Skansenin kupeessa oli viimeistä päivää tälle vuodelle avoinna. Siis huvipuisto, sillä on siellä vielä konsertteja (esim In Flames ja Papa Roach).

Skansenilla on mukava tepastella ja katsella historian havinaa ja etenkin niitä elukoita. Meea innostui kovasti perinteisistä maatilan elukoista. Lisäksi Skansenilla on pohjoismaiseen luontoon kuuluvia petoja ja muita eläimiä, kuten karhuja, ahmoja ja hylkeitä. Karhupentue oli kyllä mainio ja tuossa kuvien joukossa oli pari pentua painimassa keskenään. Eläinpuisto pitää sisällään myös eksoottisempaa elävää, mutta päätimme jättää niiden kiertelyn seuraavaan kertaan.

Björnit painii kuin Nurmon kylillä konsanaan.

Skansenilla rentoillaan. Ta det lugnt!

Kävellessä tulee hiuko ja silloin on parempi istahtaa alas ja nauttia virvokkeita. Tuolla oli jotkin kalamarkkinat ja sieltä sai todella passeliin hintaan erittäin hyviä annoksia erilaisia kaloja höysteineen. Ja tästäkin postauksesta käy varsin hyvin ilmi, etten ole mikään ruokabloggarin alku, kun en muista ottaa niitä kuvia ruoista ennen kuin olen haukannut palasen, muutaman palasen tai jopa syönyt koko eväksen. Mutta siis hinnat olivat kohdillaan, eikä ollenkaan riistomeininkiä (vrt Oulun valkosipuliyön maisteluannokset). Täällä kalasafkan sai parilla kympillä kruunuja eli tämän päivän kurssilla noin 2,30 eurolla.

Aivan sairaan hyvää savukalaa ja ihan perus lohimedaljonkia.

Paras kuva! Meealla on minä vaihe ja banaania ei olisi saanut auttaa kuorimaan. "Ite!"

Päätän päättää tämän postauksen tietenkin puoliksi syötyyn ruokaan. Lasagneen. Lähdimme sitten aikamme kierreltyämme hippasemaan pois Djurgårdenista ja kuljettiin pitkin Strandvägeniä kohti keskustaa. Rannassa istahdimme alas ja söimme juuri mainitsemaani lasagnea, jota hankittiin jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani food truckista eli ruoka-autosta. Helppoa, nopeaa ja erittäin hyvää!

Djurgårdenin sillalta otettu veneily- ja luontoaiheinen otos.

Laiturilla ruokailua, hyvää lasagnea ja pirun kirpeää limonaatia.

Lasagne 5,2 sekuntia myöhemmin.

Turkoosi ruoka-auto eli Arlanda Food Truck.