Osittain aurinkoista lauantaita

Muutama vuosi sitten meillä oli ensiapukoulutusta työpaikalla. Koulutuksen piti ambulanssissa ensihoitajana silloin oleva nainen. Hän oli suhteellisen rivo puheinen ja päättelin sen olleen hänelle eräänlainen keino käsitellä ikäviä asioita, joita työssään joutui kokemaan. Hänellä oli erittäin hyvä, ajatuksia herättävä neuvo, miten tulee tapaturmapaikalla toimia ja nimenomaan mitä puhutaan loukkaantuneelle.

Suomalaiselle on ominaista lohduttaa toista sanoilla: "ei mitään hätää". Ensihoitaja sanoikin, ettei usein tapaturmaan joutunut edes ajattele olevansa hädässä ja hätätilanne voidaan luoda ulkopuolisen toimesta. Samalla tavoin vanhemmat sanovat lapselle hänen kaaduttuaan ja loukattuaan itsensä kovan näköisesti. Se kuuluu suomalaisuuteen ajatella asioita jollain tapaa negatiivisten asioiden kautta. Elokuvista jo nähdään miten eri tavoin englanninkielisessä maailmassa lohdutetaan toista: "it's going to be alright". "Kaikki tulee olemaan hyvin".

Tämä juttu tuli mieleeni, kun tänä aamuna katselin säätiedotusta, jossa sanottiin sään olevan halvklar (puoliselkeää). Puhelimeen olen laittanut englanninkieliset asetukset ja säätiedote siinä sanoo partly sunny eli osittain aurinkoista. Entäpä suomeksi? Puolipilvistä. Ei ole mainittu aurinkoa eikä selkeyttä, vaan se negatiivinen osa. Niinpä.

Kohta lähdemme perheen kanssa ulos nauttimaan Lidingöloppetin tunnelmasta. Täällä pilkistelee aurinko ja saaren henkilömäärä on yli tuplaantunut viikonlopun ajaksi. Mukavaa viikonloppua!

ID-korttia hakemaan

Aivan tykkänään olin jo unohtanut kirjoittaa seuraavan päivityksen byrokratian rattaisiin. Skatteverketistä siis sanottiin, että henkilönumeron saannissa kestää se 4-6 viikkoa. Mitä vielä! Sain numeron jo samalla viikolla kuin kävin siellä. Maanantaina kävin anomassa ja torstaina posti toi numeron kotiin.

Seuraavana etappina olikin sitten ID-kortin hankinta. Monia asioita voi jo tehdä ilman ID-korttia, mutta kortin hankinta edesauttaa elämistä aikalailla. Esimerkiksi pankkitiliä en ole voinut avata vielä ilman sitä. Kyllä se ehkä jotenkin onnistuu, muttei kovinkaan helposti. ID-korttia varten täytyy maksaa 400 kruunua ja maksun täytyy näkyä vastaanottajan tilillä. Lisäksi pitää olla kuitti ja passi mukana, kun korttia haetaan. Lopuksi sinut kuvataan ja pituus mitataan. Tämän jälkeen taas kotiin odottelemaan kirjettä, joka saapuu arviolta 1-2 viikon sisään.

Skandinaavisia elukoita ja ulkoilua

Suuren kaupungin ihanuuksiin kuuluu tekemisen kohteiden runsaus. Ajattelimme Anun kanssa viime viikolla menevämme lauantaina Barkarbyhyn tsekkaileen outlettivalikoimaa ja mulle juoksulenkkareita. Se siirrettiin sunnuntaille, koska lauantaina sattui olemaan pirun kiva keli ja päätimme lähteä eläinpuistoon Skansenille. Aivan mahtavaa, että tuolleen voi vain päättää eikä tartte matkaa sinne varsinaisesti sen enempää suunnitella.

Matka Skansenille on suht simppeli: bussilla Ropsteniin, tubella Östermalmtorgiin ja tramilla (raitiovaunu) Djurgårdeniin, missä mm. Skansen sijaitsee. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä etenkin, kun Gröna Lundin huvipuisto siinä Skansenin kupeessa oli viimeistä päivää tälle vuodelle avoinna. Siis huvipuisto, sillä on siellä vielä konsertteja (esim In Flames ja Papa Roach).

Skansenilla on mukava tepastella ja katsella historian havinaa ja etenkin niitä elukoita. Meea innostui kovasti perinteisistä maatilan elukoista. Lisäksi Skansenilla on pohjoismaiseen luontoon kuuluvia petoja ja muita eläimiä, kuten karhuja, ahmoja ja hylkeitä. Karhupentue oli kyllä mainio ja tuossa kuvien joukossa oli pari pentua painimassa keskenään. Eläinpuisto pitää sisällään myös eksoottisempaa elävää, mutta päätimme jättää niiden kiertelyn seuraavaan kertaan.

Björnit painii kuin Nurmon kylillä konsanaan.

Skansenilla rentoillaan. Ta det lugnt!

Kävellessä tulee hiuko ja silloin on parempi istahtaa alas ja nauttia virvokkeita. Tuolla oli jotkin kalamarkkinat ja sieltä sai todella passeliin hintaan erittäin hyviä annoksia erilaisia kaloja höysteineen. Ja tästäkin postauksesta käy varsin hyvin ilmi, etten ole mikään ruokabloggarin alku, kun en muista ottaa niitä kuvia ruoista ennen kuin olen haukannut palasen, muutaman palasen tai jopa syönyt koko eväksen. Mutta siis hinnat olivat kohdillaan, eikä ollenkaan riistomeininkiä (vrt Oulun valkosipuliyön maisteluannokset). Täällä kalasafkan sai parilla kympillä kruunuja eli tämän päivän kurssilla noin 2,30 eurolla.

Aivan sairaan hyvää savukalaa ja ihan perus lohimedaljonkia.

Paras kuva! Meealla on minä vaihe ja banaania ei olisi saanut auttaa kuorimaan. "Ite!"

Päätän päättää tämän postauksen tietenkin puoliksi syötyyn ruokaan. Lasagneen. Lähdimme sitten aikamme kierreltyämme hippasemaan pois Djurgårdenista ja kuljettiin pitkin Strandvägeniä kohti keskustaa. Rannassa istahdimme alas ja söimme juuri mainitsemaani lasagnea, jota hankittiin jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani food truckista eli ruoka-autosta. Helppoa, nopeaa ja erittäin hyvää!

Djurgårdenin sillalta otettu veneily- ja luontoaiheinen otos.

Laiturilla ruokailua, hyvää lasagnea ja pirun kirpeää limonaatia.

Lasagne 5,2 sekuntia myöhemmin.

Turkoosi ruoka-auto eli Arlanda Food Truck.

Hei

Kovin laajaa otantaa ei tietenkään vielä ole ruotsalaisista tai Ruotsista, mutta jotain eroavaisuuksia suomalaisiin on jo nyt havaittu. Kerronpa pari esimerkkiä yhdestä sellaisesta.

Olin aivan ensimmäistä kertaa kävelyllä Meean kanssa. Oltiin menossa kauppaan tuohon parin sadan metrin päähän. Vastaan kävelytiellä tuli mies ja polkupyörällä ajamaan opetteleva lapsi. Mies katsoo silmiin ja tervehti "hej" ja siihen reaktiomaisesti vastatervehdin. Oli outo fiilis, kun täysin outo tyyppi tervehtii. Tai edes katsoi silmiin vastaantullessa. Se piristää, kun joku tuolla tavalla tervehtii.

Kyllä Suomessakin tervehditään tietyissä paikoissa, muttei kyllä koskaan uppo-outoa tiellä vastaan tulijaa. Tai sitten ei ole mulle sattunut koskaan vastaavaa. Suomessa on tavanomaisempaa olla puuttumasta toisten asioihin ja mieluummin katsellaan ohi kuin tervehditään. Joku voi muuten leimata kylähulluksi. Aatella.

Toisen kerran oltiin tutustumassa lähiseutuun polkupyörien selästä Meean kanssa. Harvoin kukaan ohi pyöräilevää moikkailee, mutta niin kävi nyt. Joku nelikymppinen kaveri oli koiraa ulkoiluttamassa ja tervehti meitä. Oli taas outoa, mutta piristävää myös. Hymyilyttää. Samalla se on tarttuvaa.

Vika esimerkki on tältä viikolta, kun käytiin taas pyöräilemässä Lidingössä. Ajeltiin erääseen satamaan päin Anun ja Meean kanssa, kun vastaan tuli koiraa ulkoiluttava naikkonen. Tällä kertaa itse tervehdimme ensin, niin vastaukseksi saimme iloisen vastatervehdyksen.

Tervehtiä voi myös muutkin kuin kylähullut. Hej!

Kengät, juoksukengät

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin ajatellut hankkia juoksukengät. Edelliset olivat jo kuluneet kelvottomiksi. Varpaat irvistivät kivasti esiin. Ihan ok kengät ne ovat kyllä olleet.

Tänään tuli vanhoille kengille korvaaja. Talli ei kylläkään vaihtunut mihinkään, mutta edellisestä ajatuksesta poiketen, ei mukaan tarttunut Nike Free -mallistoon kuulunutta paria. Kokeilin kyllä jalkaan, mutta sitten kysyin neuvoa asiantuntijalta.

Minulle tehtiin testi, jossa katsottiin jalan muoto ja askellus eli miten jalkaterä ja jalkapohja liikkuu juostessa. Sen testin ja arvioidun juoksumäärän ja maaston mukaan Niken Freet olisivat melkein huonoimmasta päästä sopivuudeltaan. Varsinkin alkuun ei saisi ottaa pelkästään sellaisia kenkiä, vaan juostessa minulla tulisi olla hyvin jalan kaarta tukevat ja iskuvaimennetut kengät. Niken Freet ovat kaukana sellaisesta. Testi tehtiin Barkarbyn Stadium+ -liikeessä.

Niken Freet ovat erittäin kevyet ja niillä on hyvä juosta, jos - uskoo tai älkää - osaat juosta niillä. Näin kertoi asiantuntija. Niillä juostaan ainoastaan jalan etuosalla ja niillä ei juosta pitkää matkaa. Esim joku 20 kilsaa on jo liikaa niille.

Ai minkälaiset kengät mulla nyt on? No sellaiset iskuvaimennetut, leveälestiselle istuvat, jalan kaarta tukevat kengät. Tuoreesta Naikin mallistosta: Nike Lunarglide+ 5. Kuvassa näkyy. 

Tuore pari olkkarin pöydällä.

ps. Mun jalat huusi kiitosta mulle saman tien, kun tyrkkäsin koivet sisään. Istuu!

Muotitietoinen

Porukka tuntuu olevan täälläpäin huomattavasti aktiivisemmin lenkkeilemässä kuin Oulussa. Juokseminen ja liikkuminen ovat myös läsnä katukuvassa huomattavasti enemmän. Se johtuu osaltaan myös muodista. Täällä on muodissa pitää juoksulenkkareita jaloissa muuallakin kuin lenkkipoluilla.

Jo kesällä bongasin Tukholman katukuvassa huomattavan määrän ihmisiä juoksulenkkareissa. Tuolloin en sitä liiemmälti ajatellut, kun olin suuna päänä etsimässä asuntoa. Silloin jo panin merkille, että lenkkarit ovat hyvin värikkäitä ja niitä käytetään minkä tahansa vaatetuksen kanssa. Myös puvun kanssa! Ja siis värikkäitä lenkkareita. On niitä toki mustia ja asun värimaailmaan paremmin sopiviakin kenkiä ihmisillä jaloissa. Antti ja Anu mulle opastivat, että tämä ei olekaan aivan kuuminta hottia oleva muoti-ilmiö, vaan näitä lenkkareita on suuressa maailmassa ollut jo vuosia. Ouluun kaikki muoti ilmeisesti rantautuu aina pari vuotta myöhemmin, ja minulle sitten siitä pari vuotta myöhemmin. Vaan nytpä pääsin edes Oulua edelle. Ha!

Seuraavat kuvat on netin syövereistä teille kaivettu ja linkitetty. Nopealla vilkaisulla en parempia tällä erää viitsinyt katsella.

Nike Free Run 7.0 Flex Experience -juoksukenkä.

Muijien kenkiä liitettyinä rytkyihin.

Random gigolot ja Naikin Friit.

Jalat tottakai nauttivat tuollaisessa ympäristössä. Olen itsekin alkanut katselemaan lenkkareita sekä juoksukäyttöön että vapaa-aikaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä sovittelemassa kenkiä Järfällan Quality Outletissa. Työpaikan lähettyviltä löytyy kuitenkin myös toinen juoksuputiikki, joten taidan poiketa Runnerstoressa heti huomenna.

Markkinoilla

Tänään käytiin pyörähtämässä Länsi-Söderillä Hornstullissa. Siellä on toukokuusta syyskuun loppuun lähes joka sunnuntaimarkkinat. Ainoastaan juhannuksena ei ole markkinoita.

 

Tubella pääsee aivan viereen. Paikka on täynnä kirpparimeininkiä ja fiilis on tyystin eri kuin Norrmalmin ostoskaduilla. Rento fiilis näkyy ihmisissä, kun retromusat pärähtää vinyyleistä soimaan siellä täällä. Hiukan tulee paikasta mieleen Lontoon Camden. Jonkin verran on punkhenkistäkin sakkia liikenteessä. Anu sanoi siskonsa Niinan ihastuvan paikkaan, jos pääsisi käymään.

Markkinoilta käteen ei jäänyt tällä erää muuta kuin Kauppuri 5:lle kampoihin lyövä ruoka-autokoju. Herkullinen ylikypsääpossua sisältänyt hampurilaismainen annos vei kielen mennessään.  Piti ottaa kuvakin ruoasta, mut kun muistin asian olin jo nouleskelemassa näppejäni. Kuva on otettu hienosta kakkuautosta markkinakadulla. Ensi sunnuntaina sit makeaa maistamaan?

Food truckeista löytyy mm. kakkuja.

Hornstullista lähdettiin kävelemään itään päin ja törmättiin ylläripylläri veneisiin.