Kovin laajaa otantaa ei tietenkään vielä ole ruotsalaisista tai Ruotsista, mutta jotain eroavaisuuksia suomalaisiin on jo nyt havaittu. Kerronpa pari esimerkkiä yhdestä sellaisesta.
Olin aivan ensimmäistä kertaa kävelyllä Meean kanssa. Oltiin menossa kauppaan tuohon parin sadan metrin päähän. Vastaan kävelytiellä tuli mies ja polkupyörällä ajamaan opetteleva lapsi. Mies katsoo silmiin ja tervehti "hej" ja siihen reaktiomaisesti vastatervehdin. Oli outo fiilis, kun täysin outo tyyppi tervehtii. Tai edes katsoi silmiin vastaantullessa. Se piristää, kun joku tuolla tavalla tervehtii.
Kyllä Suomessakin tervehditään tietyissä paikoissa, muttei kyllä koskaan
uppo-outoa tiellä vastaan tulijaa. Tai sitten ei ole mulle sattunut
koskaan vastaavaa. Suomessa on tavanomaisempaa olla puuttumasta toisten asioihin ja mieluummin katsellaan ohi kuin tervehditään. Joku voi muuten leimata kylähulluksi. Aatella.
Toisen kerran oltiin tutustumassa lähiseutuun polkupyörien selästä Meean kanssa. Harvoin kukaan ohi pyöräilevää moikkailee, mutta niin kävi nyt. Joku nelikymppinen kaveri oli koiraa ulkoiluttamassa ja tervehti meitä. Oli taas outoa, mutta piristävää myös. Hymyilyttää. Samalla se on tarttuvaa.
Vika esimerkki on tältä viikolta, kun käytiin taas pyöräilemässä Lidingössä. Ajeltiin erääseen satamaan päin Anun ja Meean kanssa, kun vastaan tuli koiraa ulkoiluttava naikkonen. Tällä kertaa itse tervehdimme ensin, niin vastaukseksi saimme iloisen vastatervehdyksen.
Tervehtiä voi myös muutkin kuin kylähullut. Hej!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!